Kiinan siirtotyöläiset 2016 - asuin- ja työolot

Kahdessa aiemmassa blogikirjoituksessani käsittelin siirtotyöläisten määriä ja muuttosuuntia sekä demografisia tietoja. Jatkan tässä siirtotyöläisten asuin- ja työoloilla. Tiedot on kerätty haastattelemalla neljännesmiljoonaa siirtotyöläistä.

Kaupunkiin muuttaneista siirtotyöläisistä osa asuu omassa asunnossaan

Suurin osa kaupunkeihin muuttaneista siirtotyöläisistä asuu vuokralla, mutta omassa asunnossaan asuvien osuus oli 17,8 %. Reilu kymmenes asui työyksikön tai työnantajan tarjoamassa asunnossa. Muilla tavoin asumisensa ratkaisi 6,4 %. 

Pienimpien asutontojen osuus on vähentynyt ja varustelutaso on parantunut

Kaupunkiin muuttaneilla siirtotyöläisillä oli käytössään henkilöä kohden keskimäärin 19,4 m², mikä on sama kuin edellisenä vuonna. Heitä, joiden tila oli alle 6 m², oli 6 %, laskua edellisvuodesta 2,3 prosenttiyksikköä. 6-15 m² tilaa omavien osuus oli 37,4 %, 15-25 m² omaavien 25,5 %, molemmilla edellisestä vuodesta kasvua 2,1 prosenttiyksikköä; 26-35 m² haltijoilta oli 12,6 %, laskua edellisestä vuodesta 1,1 prosenttiyksikköä; yli 36 m² haltijoiden osuus oli 18,5 %, laskua edellisestä vuodesta 0,9 prosenttiyksikköä.
 

Asuntojen varustukseen yli puolella kuului jääkaappi (57,2 %) ja pesukone (55,4 %); 86,5 %:lla asunnossa oli juokseva vesi ja 77,9 %:lla pesumahdollisuus; 69,6 %:lla asunnoista oli oma wc; 85,5 %:lla oli käytössään internet ja 18,6 %:lla oli auto, joko oma tai työsuhdeauto.

Töitä tehdään paljon mutta harvalla on työsopimus

Siirtotyöläinen työskentelee keskimäärin vuodessa kymmenen kuukautta, 24,9 päivää kuukaudessa päivittäisen työajan ollessa 8,5 tuntia. Päivittäinen työaika ylittää 8 tuntia 64,4 %:lla ja viikkotyöaika ylittää 44 tuntia 78,4 %:lla siirtotyöläisistä, molemmat osuudet ovat vähän pienempiä kuin vuotta aikaisemmin. Oman hukoun (rekisteröidyn asuinpaikkansa) ulkopuolelle muuttaneiden keskuudessa 44 tunnin viikkotyöajan ylittäneiden osuus oli vielä korkeampi.
 
Vuonna 2016 siirtotyöläisistä 35,1 %:lla oli työsopimus, laskua edellisestä vuodesta 1,1 prosenttiyksikköä. Hukoun alueelta pois muuttaneilla se oli 38,2 %:lla ja hukoualueen sisällä muuttaneilla 31,4 %:lla. Ainut ryhmä, missä sopimusten osuus on lisääntynyt, on hukoun alueelta kauemmas muuttaneiden alle vuoden mittaiset sopimukset.

Maksamattomat palkkoja oli 27,09 miljardia RMB

Osa siirtotyöläisistä oli jäänyt jossain vaiheessa vuotta 2016 ilman palkkaa. Heitä oli 2,369 miljoonaa, 0,84 % kaikista siirtotyöläisistä. Osuus on vähän laskenut, sillä vuonna 2015 heidän osuutensa oli 0,99 %. Vuodesta 2013 lähtien palkkoja saamatta jääneiden osuus on ollut maksimissaan 1 %, mutta se on vaihdellut. 2013 oli 1 %, 2014 0,76 % ja 2015 oli 0,99 %. Vuonna 2015 oli takapakkia, sillä osuus nousi 0,23 prosenttiyksikköä.

Vuonna 2016 maksamatta jäänyt palkkasumma oli keskimäärin 11433 RMB, kasvua edellisestä vuodesta 1645 RMB, 16,8 %. Hukoun alueelta kauemmas muuttaneiden maksamaton palkkasumma oli keskimäärin 11941 RMB, kasvua 1249 RMB, 11,7 %; paikallisilla siirtotyöläisillä summa oli 10518 RMB, kasvua edellisvuodesta 1851 RMB, 21,4 %. Maksamattomien palkkojen kokonaissumma vuonna 2016 oli 27,09 miljardia RMB, edellisestä vuodesta kasvua 90 miljoonaa RMB, 0,3 %. Suhteellisesti eniten maksamattomia palkkoja oli rakennusalalla (1,8 %). Vuonna 2015 maksamattomien palkkojen kokonaismäärä kasvoi 35,8 %, siihen verrattuna tilanne on hieman parempi.
 

Oikeuksien loukkauksiin haetaan yhä useammin ratkaisua oikeuslaitokselta

Kun työssä ja elämässä tulee vaikeuksia, suurin osa kaupungeissa asuvista siirtotyöläisistä hakee apua kotiväeltä ja sukulaisilta, kotikylästä ja paikallisilta ystäviltä. Noin 10 % pyytää apua työyksikön johdolta tai työkavereilta, sitäkin harvempi ammattiosastolta, naisliitosta tai hallintoyksiköistä.

Oikeuksien loukkauksiin haettiin yhä useammin ratkaisua oikeuslaitokselta ja vähän vähemmän hallinnosta.

  

Ammattiliittoihin järjestäytyneiden osuus on edelleen pieni

Työntekijöiden järjestäytyminen oli vähäistä. Kysyttäessä ammattiliitoista 20,6 % tiesi, että omalla työpaikalla on ammattiosasto; 59,6 % tiesi, että omalla työpaikalla ei ole ammattiosastoa; 19,6 % ei tiennyt onko sitä vai ei. 53,8 % niistä, jotka tiesivät ammattiosaston olevan, olivat sen jäseniä (2,9 prosenttiyksikköä enemmän kuin 2015).

Ammattiliittoon oli liittynyt kaupungissa siirtotyöläisenä olevista 11,2 %, kasvua 1,3 prosenttiyksikköä. Ammattiliittoon liittyneistä toimintaan osallistui säännöllisesti 21,3 %, laskua 1 prosenttiyksikkö; satunnaisesti osallistui 62,1 %, kasvua 0,4 prosenttiyksikköä; 16,6 % ei osallistunut lainkaan, kasvua 0,6 prosenttiyksikköä.

Tässä seurantatutkimuksessa ei selvitetty, mikä on ammattiliiton asema ja tehtävä Kiinassa ja miten se toimii.

Lähde: Siirtotyöläisten seurantatutkimus 2016: 
www.stats.gov.cn/tjsj/zxfb/201704/t20170428_1489334.html

Kiinan ympäristöraportti 2016

Kiinan ympäristönsuojeluministeriö on julkaissut vuotuisen raporttinsa Kiinan ympäristön tilasta. Tässä yhteenveto vesien tilasta ja ilmanlaadusta. Tilanne on molemmissa huono, mutta hieman parempi kuin vuotta aikaisemmin.

ILMANLAATU

Ilmanlaatu on hieman parantunut edellisestä vuodesta.

Ilmanlaatua on seurattu 338 kaupungissa ja mittaustulokset pysyivät asetettujen raja-arvojen sisällä 84:ssa kaupungissa (24,9 %) ja 254:ssa ne ylittyivät. Seurannassa tarkasteltiin rikkidioksidin, typpidioksidin, otsonin, hiilimonoksidin ja pienhiukkasten (2,5 ja 10) määriä.

Edellisenä vuonna mittauspisteitä oli sama määrä ja mittaustulokset pysyivät asetettujen raja-arvojen sisällä 73:ssa kaupungissa (21,6 %).

Vain kahdeksassa kaupungissa oli joka päivä hyvät lukemat ja 24 kaupungissa hyvät lukemat oli alle puolet päivistä. Vuonna 2015 kuudessa kaupungissa Kiinan syrjäseuduilla oli joka päivä hyvät lukemat.

VESIEN LAATU

Pintavesien seurannan 1940 laaduntarkkailupisteestä luokkiin I-III kuului 67,7 %, luokkiin IV-V 23,7 % ja V-luokan raja-arvot ylitti 8,6 % mittauspisteistä. Tilanne on hieman kohentunut, sillä vuotta aikaisemmin laaduntarkkailupisteitä oli 967 ja silloin luokkiin I-III kuului 64,5 %, luokkiin IV-V 26,7 % ja V-luokan raja-arvot ylitti 8,8 % mittauspisteistä.

Pohjaveden laaduntarkkailupisteitä oli 6124 ja niistä 10,1 % vesi oli erinomaista, 25,4 % hyvää ja 4,4 % oli verrattain hyvää. Melko huonoa oli 45,4 % ja erittäin huonoa 14,7 % mittauspisteistä. Tarkastuspisteistä 39,9 %:n vedet olivat juomakelpoisia (luokat I-III).
 
Edelliseen vuoteen verrattuna erinomaisen, hyvän ja melko huonon osuudet ovat kasvaneet ja verrattain hyvän ja erittäin huonon osuudet ovat pienentyneet. Silloin mittauspisteitä oli 5118, joista 9,1 % vesi oli erinomaista, 25,0 % hyvää ja 4,5 % oli verrattain hyvää. Melko huonoa oli 42,5 % ja erittäin huonoa 18,8 % mittauspisteistä. Tarkastuspisteistä 38,6 %:n vedet olivat juomakelpoisia. 

Kerron tulevissa blogipostauksissani raportin yksityiskohtia tarkemmin sekä teen vertailuja aikaisempiin vuosiin.

Lähde: Ympäristöraportti 2016
www.mep.gov.cn/gkml/hbb/qt/201706/W020170605812243090317.pdf

Kiinan siirtotyöläiset 2016 - väestörakenne, alat ja palkkaus

Tämä blogikirjoitus on jatkoa edelliselle 19.5.17 julkaistulle, jossa kerrottiin siirtotyöläisten määrista ja muuttovirroista.

Siirtotyöläiset vanhenevat ja entistä useampi heistä on nainen

Siirtotyöläiset ovat vielä pääosin nuoria, mutta nuorten osuus on laskussa. Vuonna 2016 keskimääräinen ikä oli 39 vuotta, nousua edellisestä vuodesta 0,4 vuotta. Iältään 16-40 -vuotiaita oli 53,9 %, laskua edellisestä vuodesta 1,3 prosenttiyksikköä. Yli 50-vuotiaiden osuus oli 19,2 %, kasvua 1,3 prosenttiyksikköä. Vuodesta 2012 lähtien muutos on selvä, yli  40-vuotiaiden osuus oli 40,7 %, 2016 se oli jo 46,2 %.

Siirtotyöläisistä suurin osa on aina ollut miehiä, mutta naisten osuus on kasvanut ja oli nyt yli kolmannes (34,5 %). Hukoun alueelta (rekisteröidyltä asuinalueeltaan) muuttaneista miesten osuus oli 68,3 % ja naisten osuus 31,7 %; hukoun alueella pysyneistä oli miehiä 62,8 % ja naisia 37,2 %. Naisten osuus siirtotyöläisistä oli noussut vuodessa 0,9 prosenttiyksikköä. Pääsyynä on se, että oman hukoun alueelle on tullut uusia työmahdollisuuksia ja naiset työskentelevät useammin lähempänä kotipaikkaansa kuin muuttavat kauemmas.

Siirtotyöläisistä 19,8 % oli naimattomia, laskua edellisestä vuodesta 1,4 prosenttiyksikköä; aviossa oli 77,9 %, kasvua edellisestä vuodesta 1,5 %. Hukoun alueelta pois muuttaneista 64,8 % oli naimisissa, mikä on paikallisesti muuttaneisiin verrattuna 25,4 prosenttiyksikköä vähemmän, osuus on kuitenkin noussut nopeasti. Nousua selittää osin toisissa selvityksissä esiin tullut tieto, että puolisot lähtevät nykyään yhdessä tai ottavat koko perheensä mukaansa.

Siirtotyöläisten koulutustaso nousee

Kouluakäymättömien osuus siirtotyöläisistä oli 1 %, 6-vuotisen alakoulun käyneitä oli 13,2 %, 3-vuotisen yläkoulun käyneitä 59,4 %, 3-vuotisen lukiotason käyneitä 17 %, luokiotason jälkeisen koulutuksen saaneita oli 9,4 %. Lukiotason tai sitä ylemmän tutkinnon suorittaneiden osuus oli kasvanut edellisestä vuodesta 1,2 prosenttiyksikköä. Hukoun alueelta pois muuttaneista heitä oli 29,1 %, edelliseen vuoteen verrattuna 1,2 prosenttiyksikköä enemmän; hukoun alueella muuttaneista vähintään lukiotason suorittaneita oli 23,9 %, kasvua edellisestä vuodesta 1,3 prosenttiyksikköä.

Suurin osa siirtotyöläisistä oli yläkoulun käyneitä, mutta vain alakoulun käyneet muuttavat usemmin oman hukoun alueella ja lukion jälkeisen koulutuksen saaneet muuttavat useammin pois oman hukounsa alueelta.

Siirtotyöläiset siirtymässä palveluihin ja palkkatason kasvu palaamassa entiselle, alemmalle tasolle

Siirtotyöläiset ovat tyypillisesti työskennelleet tehtaissa ja rakennustyömailla, mutta muutos on jo käynnissä. Tehtaissa työskenteli 30,5 %, mikä on 0,6 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin ja rakennuksilla 19,7 %, laskua edellisestä vuodesta 1,4 prosenttiyksikköä. Kaupan, liikenteen, palvelujen jne. osuus kasvoi 2,2 prosenttiyksikköä.

Siirtotyöläisten keskimääräinen kuukausipalkka oli 3275 RMB, 203 RMB enemmän kuin 2015, kasvua 6,6 %, mikä oli 0,6 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Teollisuudessa tulojen muutos oli edellistä vuotta suurempi mutta muuten siirtotyöläisten kuukausipalkkojen kasvu oli palannut entiselleen: se oli rakennusalalla 1,4, kaupassa 1,9, liikenteessä, kuljetuksessa ja varastoinnissa 1,5 ja majoitus- ja ravitsemuspalveluissa 0,7 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aikaisemmin.

Oman hukoun alueella ja maan keskiosassa siirtotyöläisten palkoilla suurin kasvuprosentti

Hukoun alueelta kauemmas muuttaneiden  siirtotyöläisten keskimääräinen kuukausipalkka oli 3572 RMB, kasvua edellisestä vuodesta 213 RMB, 6,3 %; hukoun alueelle jääneiden keskimääräinen kuukausipalkka oli 2985 RMB, kasvua 204 RMB, 7,3 %. Alueelle jääneiden kuukausipalkka oli 587 RMB muualla työskentelevien palkkoja pienempi, mutta alueelle jääneiden palkkojen kasvu oli prosenttiyksikön korkeampi.

Itäosassa keskimääräinen kuukausipalkka oli 3454 RMB, kasvua edellisestä vuodesta 238 RMB, 7,4 %; keskiosassa 3132 RMB, kasvua 224 RMB, 7,7 %; länsiosassa 3117 RMB, kasvua 153 RMB, 5,2 %; koillisosassa 3063 RMB, laskenut 42 RMB, -1,4 %.  Kuukausipalkkojen kasvu maan keskiosassa oli muita osia korkeampi: itäosaan verrattuna 0,3 prosenttiyksikköä, länsiosaan verrattuna 2,5 prosenttiyksikköä ja koillisosaan verrattuna 9,1 prosenttiyksikköä.

Tiedot on kerätty haastattelututkimuksena 31 hallintoalueella haastattelemalla lähes neljännesmiljoonaa siirtotyöläistä.

Lähde:
Siirtotyöläisten seurantatutkimus 2016:  
www.stats.gov.cn/tjsj/zxfb/201704/t20170428_1489334.html

Kiinan siirtotyöläiset 2016 - määrät ja muuttovirrat

Kiinan tilastovirasto julkaisi vuoden 2016 tietoja siirtotyöläisistä. He ovat henkilöitä, joilla on maaseudulle rekisteröity asuinpaikka (hukou), mutta he ovat väliaikaisesti muuttaneet työn vuoksi.

Kiinan taloutta alettiin kehittää maan itäosa edellä ja sinne virrannut siirtotyöläisten joukko on ollut Kiinan talousihmeen mahdollistaja. Hallitsematon muutto ja yhteiskunnalliset muutokset ovat kuitenkin aiheuttanut ongelmia ja muuttoa itärannikon suurkaupunkeihin on pyritty rajoittamaan tekemällä suuria investointeja sisämaassa. Siirtotyöläiset työllistyvät nyt yhä useammin omassa maakunnassaan, jopa rekisteröidyllä asuinalueellaan (hukounsa alueella).

Ennen tyypillinen siirtotyöläinen työskenteli suurkaupungin tehtaassa kokoonpanolinjalla, tulevaisuudessa yhä useammin lähempänä kotiansa jossain palveluammateissa.

Kun tässä blogissa puhutaan siirtolaismääristä, kyse on kokonaismäärästä, ei vuonna 2016 muuttaneista. 

Siirtotyöläisiä oli 281 miljoonaa, 4,24 miljoonaa enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Siirtotyöläisten määrän kasvu on hidastunut vuoden 2011 yli neljästä prosentista vuoden 2015 1,3 %:een ja viime vuoden 1,5 %:iin. 

Koko väestöön suhteutettuna siirtotyöläisiä on 20 %. Itäosta oli lähtenyt 20 %, keskiosasta 25 %, länsiosasta 20 % ja koillisosasta 9 % väestöstä. Työikäisestä väestöstä (907,47 miljoonaa) siirtotyöläisenä oli 31 % ja työllisistä (776,03 miljoonaa) 36,3 %.
     

Muuttokohteet on jaoteltu neljään tasoon:

• muutto oman hukoun alueella
• muutto hukoun alueelta maakunnan sisällä
• muutto maakunnasta alueen (itä, keski, länsi, koillinen) sisällä
• muutto  toiselle alueelle.

1. MUUTTO HUKOUN ALUEELLA TAI SEN ULKOPUOLELLE

281 miljoonaasta siirtotyöläisestä oman hukounsa alueella työskenteli 112 miljoonaa (39,9 %), mikä on 3,74 miljoonaa enemmän kuin 2015, kasvua 3,4 % (0,7 prosenttiyksikköä enemmän kuin 2015).

Hukoun alueen ulkopuolella työskenteli 169 miljoonaa, ja se on 0,5 miljoonaa enemmän kuin 2015, kasvua 0,3 % (kasvuvauhti hidastunut 0,1 prosenttiyksikkköä vuodesta 2015). Oman hukounsa alueen ulkopuolella asuvien osuus siirtotyöläisistä oli 60,1 %, mikä on tasaisesti laskenut vuodesta 2011, jolloin heidän osuutensa oli 62,8 % (2011 vuosikasvua 3,4 %).

Suurta muutosta kuvaa se, että uusista siirtotyöläisistä 88,2 % jäi oman hukounsa alueelle.

 

2. MUUTTO MAAKUNNAN SISÄLLÄ TAI SIELTÄ ULOS

Vuonna 2016 oman hukoun ulkopuolella asui 169,34 siirtotyöläistä, heistä oman maakunnan sisällä 92,68 miljoonaa ja jossain toisessa maakunnassa 76,66 miljoonaa (45,3 %). Toiseen maakuntaan muuttaneiden määrässä oli laskua 0,79 miljoonaa, 1 % edellisestä vuodesta, jolloin osuus oli 45,9 %.

Muutto oman maakunnan sisällä oli suhteellisesti suurinta itäosassa (82,2 %), mutta myös koillisosassa osuus oli korkea (77,1 %).

Muutto toiseen maakuntaan oli suhteellisesti pienintä itäosassa, osuus 17,8 %, 0,4 prosenttiyksikköä enemmän kuin 2015; keskiosassa toiseen maakuntaan muuttaneiden osuus oli 62 %, 0,5 prosenttiyksikköä vähemmän kuin 2015;  länsiosassa maakuntaa vaihtaneiden osuus oli 52,2 %, 1,3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin 2015 ja koillisosassa toiseen maakuntaan muuttaneiden osuus oli 22,9 %, 2,3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin 2015.

3. MUUTTO ALUETTAIN

Kuvassa alueet ja maakunnat kartalla: oranssi on länsiosaa, sininen keskiosaa, vihreä itäosaa ja punainen on koillisosaa. Huomattavaa kartassa on se, että itäosa on Kiinan mittakaavassa kapea kaistale itärannikolla ja länsiosaan kuuluu alueita, jotka ovat todellisuudessa keski- ja itäosaa idempänä ja maantieteellisestä keskipisteestä koilliseen.

Sekä sisään- että ulosmuuton kasvu on suhteellisesti suurinta länsiosassa ja koillisessa, mutta sisäänmuuton kasvu on niissä suurempi. Länsiosassa sisäänmuutto oli kasvanut 5,3 % ja itäosassa se oli hieman vähentynyt edellisestä vuodesta, mutta itäosa on edelleen ylivoimaisesti suurin sisäänmuuttoalue, sillä siellä työskentelee 56,7 % siirtotyöläisistä.

ULOSMUUTTO ALUEILTA

Itäosasta lähteneitä oli vuonna 2016 104 miljoonaa henkilöä (siirtotyöläisten kokonaismäärästä 36,9 %)，kasvua edellisestä vuodesta 1 miljoonaa (1 %). Keskiosasta lähteneitä oli 92,79  miljoonaa (kokonaismäärästä 32,9 %)，kasvua edellisestä vuodesta 1,05 miljoonaa (1,1 %), Länsiosasta lähteneitä oli 75,63 miljoonaa (kokonaismäärästä 26,9 %), kasvua edellisestä vuodesta 1,85 miljoonaa (2,5 %). Koillisosasta lähti 9,29 miljoonaa (kokonaismäärästä 3,3 %)，kasvua edellisestä vuodesta 0,34 miljoonaa (3,8 %). Länsiosassa siirtotyöläisten määrä kasvoi nopeammin kuin muualla ja heidän osuutensa uusista siirtotyöläisistä oli 43,6 %.

SISÄÄNMUUTTO ALUEILLE
 
Itäosaan muuttaneita oli 159,60 miljoonaa (kokonaismäärästä 56,7 %), laskua edellisestä vuodesta 0,48 miljoonaa (0,3 %). Keskiosaan muuttaneita oli 57,46 miljoonaa (kokonaismäärästä 20,4 %)，kasvua edellisestä vuodesta 1,47 miljoonaa (2,6 %). Länsiosaan muuttaneita oli 54,84 miljoonaa (kokonaismäärästä 19,5 %)，kasvua edellisestä vuodesta 2,75 miljoonaa (5,3 %). Koillisosaan muuttaneita 9,04 miljoonaa (kokonaismäärästä 3,2 %), kasvua edellisestä vuodesta 0,45 miljoonaa (5,2 %). Muut tarkoittaa Hongkongia, Macaota ja Taiwania ja ulkomaille muuttaneita.

Kirjoitus siirtotyöläisistä jatkuu, tulossa demografisia perustietoja, työllistymis- ja palkkatietoja.

Pääasiallinen lähde: http://www.stats.gov.cn/tjsj/zxfb/201704/t20170428_1489334.html
Muita lähteitä: väestötiedot 2016

Kiinan maatalousmaa ja merialue

Vuoden 2015 lopussa Kiinasssa oli maatalousmaata  6 454 568 km², josta vijeltyä 1349 987 km², puu- ja kasvitarhoja 143 233 km², metsiä 2 529 920 km² ja niittyjä 2 194 206 km². Rakennettua maata oli 385 933 km², josta asuttuja ja teollisuus- ja kaivosalueita 314 298 km² (81,3 %).  Liikenteen vaatimat alueet veivät 9,5 % ja vesihuolto 9,2 %. Kiinan pinta-ala on noin 9 600 000 km²

Kiinan maatalousmaan jakautuminen 2015:



Vuonna 2015 rakentaminen ja erilaisten tuhot ja maatalouden uudistaminen ovat pienentäneet viljelypinta-alaa 3017 km², mutta sitä myös lisättiin uudelleenrakentamisella 2423 km², joten nettovähennystä tuli 600 km². Vuodesta 2011 vuoteen 2015 viljelypinta-ala on pienentynyt 2399 km².

Viljelymaan pinta-alan muutokset vuosina 2011-2015 (yksikkö 100 km²):



Vuoden 2016 lopussa viljelymaata oli 1 349 566 km², vuoden aikana oli poistunut 3365 km² ja lisääntynyt 2930 km², nettovähennystä 435 km². Uutta viljelymaata rakennettiin 1758 km².

Viljelymaan laatuarvioinnissa on 15 tasoa, missä 1 on paras. Keskiarvo vuonna 2015 oli 9,96.
Tasolla 1-4 oli 39 738 km² (2,9%), tasolla 5-8 oli 358 460 km² (26,5%),  tasolla 9-12 oli 713 852 km² (52,8%) ja tasolla 13-15 oli 238 925 km² (17,7%).



Viljelymaata on noin 100 ha/1000 asukasta, Suomessa vastaava suhde on yli 400 ha/1000 henkilöä.
 
Merelliset resurssit

Vuonna 2016 merellisten resurssien tuotannon arvo oli 7050,7 mrd. RMB, 6,8 % enemmän kuin edellisenä vuonna ja se oli 9,5 % Kiinan BKT:sta. Merestä ja siihen liittyvistä toiminnoista saa elantonsa 36 miljoonaa työntekijää. Suurin osa tuotannosta jakautuu kolmelle aluleelle rannikolla. Bohainlahden alueella tuotannon arvo on 2432,3 mrd. RMB (34,5 % merellisen tuotannon arvosta),  Jangtsen suiston alueella (Shanghain lähellä) arvo oli 1991,2 mrd. RMB (28,2 %) ja Helmijoen suistossa (Guangzhoun lähellä) arvo oli 1589,5 mrd. RMB (22,5 %).

Meren ekologinen ympäristö on enimmäkseen vakaa ja 95 % pinta-alasta on meriveden ensimmäisessä laatuluokassa. Rannikon vedet ovat kuitenkin vakavasti saastuneet ja tilanne vaihtelee vuodenajan mukaan: 4. luokkaa huonomman vedenlaadun alue rannikolla oli talvella 51 200 km², keväällä 42 100 km², kesällä 37 100 km² ja syksyllä 42 800 km². Alueilla, missä vedet laskevat mereen, meren ympäristön laatu on huono.

Vedenlaadun seurannassa on 68 mereen laskevaa jokea. Sen mukaan pintavedestä on kuivana aikana (joulu-helmikuussa) 35 % huonompaa kuin 5. luokkaa, korkean veden aikana (touko-syyskuussa) osuus on 29 % ja muulloin 38 %. Laatuluokat ovat 1-5, 1 on paras. Seurannassa olevien jokisuiden, merenlahtien ja koralliriuttojen ekologisesta systeemistä 76 % on huonokuntoista ja leväkasvustojen pinta-ala kasvaa koko ajan.

Tuotannon jakaantuminen alueellisesti häkyy myös rannikkomeren saastekartalla, kuvan on vuoden 2015 ympäristöraportista:

Merelle on perustettu suojelualueita ja niiden kokonaispinta-ala on 124 000 km². Ekologisen ympäristön korjaamiseen vuonna 2016 käytettiin 2,6 mrd. RMB ja 18 kaupungissa käynnistyi merenpuhdistusprojekteja.

Vuonna 2016 merenpinta oli 82 cm normaalia korkeammalla, 38 cm korkeammalla kuin se oli 2015 ja korkeimmillaan vuoden 1980 jälkeen. 

Lähde: http://www.mlr.gov.cn/zwgk/tjxx/201704/P020170428528974562696.pdf

Kiinan maankäyttösuunnitelma 2016-2030

Kiinassa julkaistiin ensimmäinen kansallinen maa-alueiden käytön suunnitelma, ja se ylettyy vuoteen 2030 asti. Suunnitelma on strateginen perussuunnitelma maa-alueen ja saarien kehittämiseksi ja suojelemiseksi. Sen antama malli tulee ohjaamaan kaikkea maankäyttöön, maaperän suojeluun ja maaperässä jo olevien vahinkojen korjaamiseen liittyvää toimintaa. Toimintaa tullaan koordinoimaan valtiotasolla. Kehitysmallissa on viisi isoa  teemaa: ympäristön laatu, ekologinen asuminen, luontoekologia, vesiresurssit ja viljelymaaresurssit.

Kerron tässä suunnitelmassa kerrotuista vaikeista haasteistä ja kunnianhimoisista tavoitteista.

Suunnittelun haasteet

Vakavia haasteita maankäyttölle tuovat resurssien rajallisuus, ympäristöekologinen paine, maankäytön heikko optimointi  ja laatu.

Resurssien rajallisuus

Kiinan kokonaisresurssit ovat isot ja monipuoliset, mutta henkilöä kohden ne ovat pienet. Mineraalivarat ovat huonolaatuiset, alueella on paljon viljelyssä vaiheasti hyödynnettävää maata, vesi- ja maaresurssien sijainti on huono sillä rikasresussiset keskittymät ja ekologisesti herkät alueet sijaitsevat osin samoilla alueilla.

Mineraalivarojen tarve kasvaa enemmän kuin niitä saadaan omasta maasta. Useiden mineraalien omavaraisuusaste on alle 50 %, joten riippuvuus tuonnista lisääntyy. Koska meneillään on uudenlainen teollistuminen, digitalisaatio, kaupungistuminen ja maanviljelyn modernisointi, resurssivaatimukset pysyvät suurina.

Resursseja käytetään laajalti.  Kiinan nykyinen bruttokansantuoteeseen suhteutettu  vedenkulutus on 3,3-kertainen ja energiankulutus on 2,5-kertainen maailman keskiarvoon verrattuna. Kaupunkirakentamista, teollisuus- ja kaivosalueita sekä asumiseen käytettyjä maita on paljon enemmän kuin maan tavoiteltu yläraja eikä mineraalivarojen hyödyntämistaso ei ole kovin korkea.

Tuontiresurssien käyttö tulee vaikeutumaan. Tällä hetkellä maailman talous on syvässä muutosvaiheessa ja geopoliittinen vaikutus talouteen kasvaa, sillä käynnissä on kova kilpailu globaaleista markkinoista, resursseista ja  teknologiasta. Myös energiaturvallisuus, ruokaturvallisuus ja ilmastonmuutos globaaleina ongelmina ovat yhä merkittävämpiä. Tulevasuudessa on paljon epävakautta ja epävarmuutta ja Kiinan on yhä vaikeampi saada ulkomaisia energiavaroja käyttöönsä.

Ympäristön ekologinen paine kasvaa

Joillakin alueilla ympäristön laatu heikkenee koko ajan. Jokivesien laatu on niin huonoa, että seurannassa olevista lähes 9 % ei pääse edes ”erittäin huono” luokkaan. Tiheimmin asutuilla alueilla kuten Beijingissä, Tianjinissä, Hubeissa, Jangtsen suistossa, Helmijoen suistossa ja Shandongin niemimaalla ilma on vakavasti saastunut ja samaan tilanteeseen ovat päätymässä myös Liaoningin keskiosa, Chengdu ja Chongqing. Maaperän ympäristöolosuhteet eivät anna aihetta optimismiin, ja joillakin alueilla maaperän saastuminen on voimakasta, viljelymaan ympäristölaatu on huolestuttava, teollisuuden ja kaivosten jätemaiden ympäristöongelmat ovat suuret. Koko maassa maaperän laatustandardirajan ylittävä osuus oli 16,1 %, viljelymaan osalta se on 19,4 %.

Ekologinen järjestemä heikkenee koko ajan. Joillakin alueilla metsät ovat tuhoutuneet, kosteikot kutistuneet, joet ja järvet kuivuneet, maa kärsii eroosiosta ja aavikoituu.  Monimuotoisuus vähenee, ekologinen katastrofi on käynnissä.  Eroosioaluetta on 2,95 milj. km², aavikoitunutta 1,73 milj. km² ja kivettynyttä 0,12 milj. km². Aroalueiden pinta-alasta yli kolmannes on kohtalaisesti tai vakavasti tuhoutunut, noin 44 % villieläinlajeista määrä on laskevassa trendissä. Villieläin- ja kasvilajeista 15-20 % on uhanalaisia.

Geologisia tuhoja ja niille alttiita alueita on laajalti. Geologisesta ympäristöstä 4,6 % on erittäin vaarallista ja 10,6 % vaarallista ja osalla alueista geologisen ympäristön turvallisuusriski on melko iso.  Vuoristoalueilla tapahtuu maanvyörymiä, maanvajoamia sekä muta- ja kivivyörymiä ja muita geologisia tuhoja. Jokisuistoissa ja tasangoilla ja alangoilla sekä rannikon lähellä on alueita, joissa maa vajoaa ja lohkeilee. Tämä hitaasti muuttuva geologinen katastrofi kasvaa jatkuvasti.

Meren ekologiset ympäristöongelmat tulevat selvemmin esiin koko ajan. Rannikon ja meren saastuminen lisääntyy nopeasti, erityisesti suurien merenlahtien alueilla sekä isojen jokien suulla meren saastumisongelma on suuri. Meren rantaviivaa on säilynyt 37,6 %. Rannikon eroosio on vakavaa ja  rannikon kosteikot kutistuvat koko ajan. Erilaiset leväkasvustot peittävät rannikkoa ja tuhon pinta-alan vuosikeskiarvo ylittää 44 000 km². Merkittävä meren saastuminen on  käynnissä.

Maa-alueen käyttö ei ole optimaalista

Talous, väestö ja resurssit eivät ole jakautuneet koordinoidusti, vaan teollisuus ja työväestö on keskittynyt maan itäosiin. Resurssien rikastamisalueet ja kuluttajat ovat kaukana toisistaan. Energian ja resurssien pitkän matkan kuljetusjärjestelyt ja  tuotteiden sekä työvoiman massiivinen liikkuminen, talouden liikuttelun kulut kasvattavat yhteiskunnan vakauden ja ekologisen ympäristön riskejä.

Kaupungistumisen, maanviljelyn ja ekologisen ympäristön vaatimukset ovat ristiriidassa. Samalla kun rakentamisen käyttämä tila laajenee, maanviljely ja ekologinen ympäristö joutuvat paineen alle. Korkealaatuinen viljelymaa ja kaupunkialueet ovat osin samoilla alueilla, joten viljelymaan suojelupaine kasvaa, ja joudutaan tekemään vaikeita valintoja.

Jossain resurssit on ylikäytetty, jossain vajakäytöllä. Monilla alueilla, esim. Peking-Tianjin-Hubei, Jangtsen suu, Helmijoen suu, alueiden maankäyttö ylittää jo paikoitellen ympäristön kestokyvyn mutta maan keski- ja länsiosissa on paljon luonnon tarjoamia potentiaalisia alueita.

Kehittämisestä puuttuu kokonaissuunnittelu. Rannikkoalueen kehittäminen ja meren luontoresurssien säilyttäminen ovat ristiriidassa. Käytettävissä olevaa rannikon ja meren resursseja on päivä päivältä vähemmän ja kalateollisuus aiheuttaa vakavia ekologisia ympäristötuhoja.

Maankäytön laatua on heikkoa

Kaupungistumisen valtava nopeus ja heikko laatu ovat vaikea ongelma. Maan avautumisesta lähtien kaupungistuminen on ollut nopeaa, vuoden 1978 17,9 %:sta vuoden 2015 56,1 %:iin. Kaupungistuminen on tapahtunut laajille alueille eikä teollistumisen tuki ole ollut riittävää. Vuosina 2000-2015 maan kaupunkirakentamisen pinta-ala on kasvanut 113 %, mikä on paljon suurempi kuin saman aikaan tapahtunut kaupunkiväestön osuuden 59 %:n kasvu. Joidenkin kaupunkien kestokyky on heikentynyt, vettä, maata ja energiaa on liian vähän ja ympäristön saastumisongelmat ovat nousseet esiin.

Teollisuustuotannon heikko laatu on verrattain yleistä. Teollinen kehitys kokonaisuudessaan on hyvin energiariippuvaista, teollisuuden synergiataso ei ole korkea, kilpailullinen voima puuttuu, tuotannon lisäarvo on pieni, teknologinen taso ja taloudellinen voitto sekä markkinoiden vaikutusvoima on selvästi alhaisempi  kuin kehittyneissä maissa. Saman aikaan tuotanto on monilla alueilla homogenisoitunut ja joillakin aloilla on runsaasti ylituotantoa.

Infrastruktuurin rakentaminen on monin paikoin väärin kohdennettua. Osassa alueita infrastruktuurin rakentaminen on etuajassa joten se jää käyttämättä ja on suurta tuhlausta. Keski- ja läntisissä osissa infrastruktuurin rakentaminen on sen sijaan viivästynyt ja niistä on heikko hygieniataso, terveydenhuolto ja ympäristönsuojelu.

Kaupunkien ja maaseudun kehityserot ovat yhä suuret. 1980-luvun puolivälissä kaupunkilaisten ja maalaisten tulojen suhde oli 1.86:1 ja se on kasvanut niin että vuonna 2015 se oli 2.73:1. Myös kaupunkien ja maaseudun infrastruktuurin ja yleisten palvelujen tasojen ero on helposti nähtävissä. Vuonna 2014 maan itäosien per capita BKT:n kokonaisarvo oli keskiosaan verrattuna 1,75-kertainen, länsiosaan verrattuna 1,79-kertainen ja koillisosaan verrattuna 1,28-kertainen. Itäosassa BKT:n suhde pinta-alaan oli keskiosaan verrattuna 2,81-kertainen, länsiosaan verrattuna 18,80-kertainen ja koillisosaan verrattuna 5,34-kertainen. Monilla  muilla alueilla, mm. vähemmistökansojen alueilla, rajaseuduilla ja köyhillä alueilla kehitys on jäänyt merkittävästi jälkeen. Vuoden 2015 loppuun mennessä maassa oli yhä 56,3 miljoonaa maaseudulla asuvaa ’köyhyyskortin’ omaavaa henkilöä (vuositulot henkeä kohden alle 2300 RMB).

Suunnittelun tavoitteet 

Tavoitteet on asetettu kahdelle jaksolle, ensimmäisen jakso päättyy vuonna 2020, toisen kymmenen vuotta myöhemmin.

Tavoitteena on resursseja säästeliäästi käyttävä ja ympäristöystävällinen yhteiskunta, jonka kyky kestävään kehitykseen on selvästi kasvanut. Vuoteen 2020 mennessä ihmisten asuinympäristö paranee, ekologinen järjestelmä vakaantuu, elämän monimuotoisuutta suojellaan. Vuoteen 2030 mennessä luonnonvarojen kierrätys on todellisuutta, ekologinen ympäristönsuojelu on tehokasta, resurssien säästäminen ja intensiivinen käyttötaso kasvaa merkittävästi. BKT-kohtainen  veden kulutuksen määrä laskee merkittävästi ja veden käytön kokonaismäärä rajoitetaan alle 700 miljardiin kuutiometriin. Viljelymaan pinta-ala säilytetään vähintään  1217 000 km²:ssä ja korkeatasoista viljelymaata kunnostetaan lisää. Vesien äärillä olevaa eroosiomaata otetaan seurantaan yli  940 000 km².

Infrastruktuuri paranee koko ajan. Vuoteen 2020 mennessä on rakennettu liikenneverkko, kaupunkien viemärisysteemi ja jätteidenkäsittely. Vedenkäyttöinfrastruktuuria kehitetään ja katastrofeilta suojelu on parantunut. Vuoteen 2030 mennessä liikenneyhteydet sekä informaatio- ja kommunikaatioinfrastruktuuri ovat yhä paremmat,  kaupungin ja maaseudun veden ja tulvasuojelun mahdollisuudet ovat paremmat. Vesi-, maa-, energia- ja mineraaliresurssien tarjonta on varmistettu, katastrofeilta suojelu on edennyt ja kyky estää luonnonkatastrofit on selvästi parantunut. Moottoriteiden ja rautatieverkon tiheys on saavuttanut asteen 0,6 km/ km².

Merialueen kehittäminen ja suojelu paranee merkittävästi. Vuoteen 2020 mennessä meren taloudellisen kehityksen alue suurenee ja rannikkoalueen talous laajenee entisestään. Merituotannon kokonaisarvo Kiinan BKT:sta saavuttaa 9,5 %. Vuoteen 2030 mennessä meritalous on entistä vahvempi, meren ekologinen ympäristönlaatu on parantunut. Merialueelta saatavan tuotannon kokonaisarvo saavuttaa 14 % Kiinan BKT:sta.

Kiinan valtion aluella on 9,6 miljoonaa km² maa-alueita ja lähes 3 miljoonaa km² merialuetta. Eri osa-alueille on asetettu tavoiteet:

Tekstin lähteenä on maankäyttösuunnitelma 2016-2030:
www.gov.cn/zhengce/content/2017-02/04/content_5165309.htm

Ympäristötuhoja koskevassa osuudessa tuntui epäuskottavalta kohta "Eroosioaluetta on 2,95 milj. km², aavikoitunutta 1,73 milj. km² ja kivettynyttä 0,12 milj. km²". Tämähän tarkoittaisi lähes puolta koko maan pinta-alasta. Palaan tähän myöhemmin, jos saan hankittua asian vahvistavaa tai kumoavaa tietoa.

Muiden ympäristötuhojen osalta ympäristöministeriön raportit tukevat tietoja. Olen kirjoittanut niistä blogillani, ja on alla vuoden 2015 ympäristöraporttiin liittyvät blogitekstit.

Kiinan ympäristöraportti 2015 – ilmanlaatu
kiinastasuomeksi.blogspot.fi/2016/07/kiinan-ymparistoraportti-2015-ilmanlaatu.html

Kiinan ympäristöraportti 2015 - vesistöt
kiinastasuomeksi.blogspot.fi/2016/08/kiinan-ymparistoraportti-2015-vesistot.html

Kiinan ympäristöraportti 2015 - rannikkomeri
kiinastasuomeksi.blogspot.fi/2016/09/kiinan-ymparistoraportti-2015.html

Kiinan väestösuunnitelma vuoteen 2030

Kiinassa valmistui joulukuussa väestösuunnitelma vuosille 2016-2030 ja se julkaistiin tammikuun lopulla. Suunnitelma kattaa kolme viisivuotissuunnitelman jaksoa. Olen tiivistänyt tähän suunnitelman pääkohtia. Tavoitteiden jälkeen olen lisännyt eri lähteissä esitettyjä tulevaa väestömäärää koskevia epäilyjä.

Väestön nykytilanne

Kiinassa väestömäärää on pyritty rajoittamaan jo yli 40 vuotta, aluksi suosituksilla enintään kahdesta lapsesta ja 1980 alkaen yhden lapsen politiikalla. Sen seurauksena väestömäärä on kasvanut viime aikoina tasaisesti ja keskimääräinen vuosittainen kasvu vuosina 2010-2015 oli noin 5 ‰. Vuoden 2015 lopussa väestömäärä oli 1,375 miljardia ja vuonna 2016 väestö lisääntyi 5,86 ‰ ja väestömäärä oli 1,383 miljardia.

Väestörakenne muuttuu jatkuvasti: vuoteen 2015 mennessä syntyneiden sukupuolijakauma oli laskenut lukemaan 113,51, yli 59-vuotiaiden osuus väestöstä oli 16,1 % ja työikäisiksi luettujen 15-59 -vuotiaiden osuus oli korkeimmillaan vuonna 2011. Myös kotitalouksien keskimääräinen koko on pienentynyt.

Väestön elinolot ovat parantuneet, ja vuonna 2015 syntyneiden eliniänodote nousi 76,34 vuoteen. Äitiyskuolleisuus (20.1/100000) ja lapsikuolleisuus 8.1‰ ovat laskeneet. Väestö on entistä koulutetumpaa, ja työikäisellä väestöllä kouluvuosia on takana keskimäärin 10,23 vuotta. Maaseudun köyhiä oli vuonna 2015 55,75 miljoonaa, mikä on 66,3 % vähemmän kuin vuonna 2010.

Kaupungistumisvauhti on kiihtynyt: vuonna 2010 kaupungeissa asui 49,95 % väestöstä ja vuonna 2015 jo 56,1 %. Siirtotyöläisten määrä vuonna 2010 oli 221 miljoonaa ja viisi vuotta myöhemmin 247 miljoonaa. Suurin osa siirtotyöläisistä työskentelee kaupungeissa, mutta heidän rekisteröity asuinpaikkansa on maaseudulla.

Alla kuvassa väestömäärä vuodesta 1990 lähtien:

Väestökehityksen trendit

Väestönkasvu tulee hidastumaan ja huippu saavutetaan vuoden 2030 paikkeilla. Toisen lapsen sallimisen jälkeen viiden vuoden jaksolla väestö kasvaa, mutta 2020 jälkeen hedelmällisessä iässä olevien naisten määrä vähenee ja väestön vanhenemisen myötä kuolleisuus nousee, ja väestönkasvu alkaa hidastua. Väestömäärän huippu saavutetaan vuonna 2030.

Työikäisten (15-59 vuotiaat) määrä vähenee, työvoima vanhenee voimakkaasti. Vuoden 2020 jälkeen työikäisten määrä kasvaa lyhytaikaisesti, mutta vuoteen 2030 mennessä se supistuu.  Työväestö vanhenee ja vuoteen 2030 mennessä heistä 36 % on 45-59 -vuotiaita.

Väestö ikääntyy ja lasten osuus vähenee. 2016-2020 yli 59-vuotiaiden määrä kasvaa tasaisesti, 2021-2030 kasvuvauhti kiihtyy ja vuoteen 2030 se on 25 % väestöstä. Heistä yli 79-vuotiaiden osuus kasvaa koko ajan. 0-14 -vuotiaiden osuus pienenee, vuonna 2030 se on noin 17 %.

Muuttoliike jatkuu, asuminen tiivistyy. Vuosina 2016-2030 maaseudulta kaupunkeihin muuttaneiden määrä tulee olemaan noin 200 miljoonassa, ja kaupungistuminen jatkuu. Väestön jakaantuminen koko maan tasolla ei muutu enää niin rajusti, sillä väestö siirtyy omassa maakunnassaan jokien ja kulkuväylien varsille sekä kaupunkeihin.

Syntyvien sukupuolijakauma tasaantuu, kotitalouksien rakenne monipuolistuu.  Kun talous ja yhteiskunta kehittyvät, syntyvyyspolitiikka paranee, syntyvien sukupuolijakauma vinous pienenee. Syntyneiden sukupuolijakauma oli vuonna 2010 117,74 ja vuonna 2015 113,51. Vuoteen 2020 mennessä sen odotetaan olevan alle 112. Ydinperhe (vanhemmat ja naimattomat lapset) ja monen sukupolven perheet (3 sukupolvea) ovat yleisin perhemalli, mutta yksinasuvien, yhden vanhemman perheiden ja aikuisten pariskuntien muodostamien kotitalouksien määrä tulee kasvamaan.

Vähemmistökansojen väestömäärät kasvavat, mutta muutos on alueilla epätasainen. 2015 vähemmistökansalaisia oli 117 miljoonaa, 8.5 % väestöstä. Koska lapsirajoitukset eivät heitä koske, syntyvyys on korkeampi kuin koko väestössä, ja heidän osuutensa tulee kasvamaan. Väestömäärän kehitys on erilainen eri alueilla, ja joillakin vähemmistökansojen alueilla nuori väestö on vähentynyt huomattavasti.

Väestökehityksen haasteet

Vuoteen 2030 mennessä kohdataan monia haasteita. Koska ikääntymisen kasvuvauhti kiihtyy, sen haittavaikutukset tulevat olemaan isot, sillä se tulee vaatimaan valtavasti resursseja sosiaaliturvan ja vanhusten palvelujen kehittämiseen.

Perheiden ongelmat kasaantuvat kun perheet pienenevät tai ovat kokonaan ilman lapsia. Lasten- ja vanhustenhuollosta, sairauksien hoidosta, henkisestä pahoinvoinnista ja muista ongelmista tulee yhteiskunnan jokapäivisiä ongelmia. Vino sukupuolijakauma saattaa tuoda pitkällä ajanjaksolla yhteiskunnallisia uhkia.


Syntyvyys pitäisi saada korkeammaksi. Vaikka toisen lapsen salliminen perheisiin nostaa syntyvyyttä hetkellisesti, pidemmällä tähtäimellä syntyvyys tulee olemaan vaarallisen matalalla ja huoltosuhde tulee heikkenemään entisestään.

Alla kuvassa väestöllinen huoltosuhde vuodesta 1990 lähtien. Huoltosuhdetta tarkastellessa on huomattava, että väestöllinen huoltosuhde kuvaa lasten ja vanhusten määrää suhteutettuna työikäisten määrään. Jokseenkin kaikki lapset ja vanhukset ovat poissa työstä, mutta läheskään kaikki 15-64 vuotiaat eivät ole työssä vaan suuri osa on opiskelemassa tai työttömänä. Esimerkiksi 2016 lopussa ikäluokkaa 15-64 on noin 1 miljardi, mutta työssäkäyviä oli vain 776,03 miljoonaa. Taloudellinen huoltosuhde (työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien määrä suhteessa työssa oleviin) on siis huomattavasti korkeampi, yli 70 %.

Väestökehityksen tavoitteet

Vuoteen 2020 mennessä kahden lapsen politiikan vaikutukset ovat jo täysimääräisinä havaittavissa. Väestön elinolot paranevat ja hedelmällisyysluku nousee vähitellen ja vakiintuu kohtuulliselle tasolle. Vuonna 2020 väestö tulee olemaan 1,42 miljardia, vuoteen 2030 mennessä noin 1,450 miljardia.

Väestörakenne tulee paranemaan ja syntyvien sukupuolijakauma tulee normalisoitumaan.

Väestön elinolojen parantuessa ja yhteiskunnan vaurastumisen myötä synnynnäisiä epämuodostumia pystytään tehokkaasti ehkäisemään ja väestön terveyttä pystytään vaalimaan, jolloin elinajanodote tulee jatkamaan kasvuaan. Työikäinen väestö tulee olemaan entistä koulutetumpaa.

Kaupungistuminen jatkaa kasvuaan, väestön muuttoliike jatkuu ja rekisteröity asuinpaikka tulee olemaan entistä useammin kaupungissa.

Nykytila ja tavoitteet
	Yksikkö	2015	2016	2020	2030
Väestö	miljardi henkilöä	1,375	1,383	1,42	1,45
Hedelmällisyysluku		1.5-1.6		1.8	1.8
Syntyneiden sukupuolijakauma	p/100t	113.5		≤112	107
Syntyneiden elinajanodote	ikä	76.3		77.3	79
Työikäisten keskimääräinen opiskeluaika	vuosia	10.23		10.8	11.8
Kaupungeissa asuvien osuus	%	56.1	57.35	60	70

Edellä olevat ovat Kiinan hallituksen julkaisemasta suunnitelmasta. Joidenkin arvioiden mukaan väestömäärä ei voi saavuttaa 1,42 miljardia vuonna 2020, sillä siinä tapauksessa väestön pitäisi lisääntyä joka vuosi yli 9 miljoonalla. Kuitenkin vuosina 2011-2015 lisäys oli 6,44 ja 7,10 miljoonan välillä ja vuonna 2016, jolloin kahden lapsen politiikka tuli voimaan, väestön lisäys oli 8,09 miljoona henkilöä.

Sen lisäksi vuosien 2016 ja 2017 jälkeen, kun toisen lapsen teossa on saavutettu huippu, perheiden toisten lasten teko tasaantuu. Vuosien 2016-2020 aikana hedelmällisessä iässä olevien naisten määrä pienenee noin 5 miljoonalla vuosittain.  Siksi syntyvien lasten määrä pienenee ja 1,42 miljadin tavoite on vaikea saavuttaa. 

Hunanin normaaliyliopiston yhteiskuntatieteellisessä lehdessä marraskuussa 2015 julkaistussa artikkelissa (Väestökehityksen haasteet 2016-2020) ennustetaan, että väestömäärä on korkeimillaan vuoden 2026 paikkeilla. Sen mukaan vuonna 2020 ylittyy 1,4 miljardia ja vuoteen 2026 mennessä kokonaisväestö saavuttaa huippunsa 1,413 miljardia henkeä. Vuonna 2030 väestömäärä olisi laskenut 1,409 miljardiin.

Lähteet:
www.gov.cn/zhengce/content/2017-01/25/content_5163309.htm
www.stats.gov.cn/tjsj/zxfb/201701/t20170120_1455942.html
iple.cass.cn/rkxcgjs/lw/201511/W020151126481829941771.pdf
Kuvissa olevien tiedot ovat väestötilastoista