Päätavoitteena oli selvittää vanhusten elinoloja, terveys- ja taloustilannetta, vanhuspalvelujen tarvetta, eläköitymisen resursseja ja eläköitymissuunnitelmia, selvittää sukupolvien välisiä suhteita ja yhteiskunnan valmiutta väestön ikääntymiseen. Tutkimuksen kohteena olivat 60 vuotta täyttäneet ja tiedot on kerätty 28 hallintoalueelta; ulkopuolelle jäivät Hongkong, Macao, Tibet, Xinjiang ja Hainan. Tiedot on kerätty vuonna 2014 ja kyselyyn vastasi 11511 henkilöä. Vaikka osa tutkimuksen kohteena olevista henkilöistä on vielä työelämässä, tässä blogissa heistä käytetään yleisnimitystä 'vanhus'.
Vuoden 2014 lopussa Kiinassa oli 212 miljoonaa 60 vuotta täyttänyttä. Väestö ikääntyy kovaa vauhtia, erittäin vanhojen (80- v.) osuus väestöstä kasvaa ja vuonna 2014 heitä oli jo yli 20 miljoonaa.
Tutkimukseen osallistuneiden taustatietoja
Kyselyyn osallistuneet olivat tyypillisesti 60-69 vuotiaita, yli kolmasosalla on vähintään 9-vuotinen peruskoulun tai sitä korkeampi oppimäärä suoritettuna. Keskimääräinen ikä oli 70,02 vuotta, yli 80-vuotiaita oli 13,84 %. Nyt 60-69 vuotiaat olivat vielä enemmistönä, mutta vanhimman ryhmän osuus tulee vähitellen kasvamaan. Puoliso oli elossa 74,68 %:lla ja leskistä enemmistö oli naisia.
Tutkimukseen osallistuneista 60-69 vuotiaita oli 54,03 %, 70-79 vuotiaita 32,13 % ja 13,84 % oli täyttänyt jo 80. Miehiä oli 49,04 % ja naisia 50,96 %, mutta miehiä oli enemmistö alle 70-vuotiaissa. Kaupunkilaisia oli 52,96 % ja maaseudun asukkaita 47,04%. Naimisissa oli 74,68 %, leskiä 24,08 %, eronneita 0,67% ja naimattomia 0,57 %. Vähintään 9-vuotisen peruskoulun oppimäärän oli suorittanut noin 35 %, 6-vuotisen peruskoulun oppimäärän 32 % ja kolmannes oli lukutaidottomia. Lukiotasoa korkeampi koulutus oli 6,18 %:lla.
Perheissä asui keskimäärin 3,27 henkeä (kaupungissa 3,06 ja maalla 3,45). Eniten on kahden hengen perheitä (40 %) ja eniten henkilöitä oli 90- vuotiaiden perheissä (4,29 henkeä) ja vähiten 70-74 -vuotiaiden perheissä (3,07). Tutkituilla vanhuksilla oli keskimäärin 3,08 lasta (sisältää omat ja adoptiolapset, sekä elossa olevat että kuolleet); poikia 1,59 ja tyttäriä 1,49. Elossa olevia oli keskimäärin 3,02 (poikia 1,55 ja tyttäriä 1,47). Tutkimuksen aikaan lapsista 30,6 % oli siirtotyöläisenä, ja heistä 60 % asui samassa maakunnassa, 40 % muualla.
Vanhukset asuivat yhden tai useamman sukupolven ruokakunnissa. Suurimmassa osassa (48,07 %) oli yksi sukupolvi (yksin asuva, aviopuolisot tai sisarukset yhdessä), 32,87 %:ssa ruokakunnista asui kolme tai useampia sukupolvia (vanhus lasten ja lastenlasten kanssa, vanhus lasten ja vanhempiensa kanssa) ja kahden sukupolven ruokakuntia (vanhus lasten kanssa, vanhus lastenlasten kanssa, vanhus vanhempiensa kanssa) oli 17,46 %.
Terveydentila
Terveydentilalla on suuri merkitys siinä, miten henkilö selviää jokapäiväisestä elämästä. Vanhusten kyky huolehtia itsestään on kokonaisuudessaan melko hyvä, mutta kroonisista sairauksista kärsivien osuus on korkea. Kaikista vanhuksista 87,46 % selvisi täysin itsekseen mutta 2 % ei selvinnyt ilman apua. Vuoden 2015 lopussa heitä, jotka eivät selviä itsekseen, arvioitiin olevan 4,44 miljoonaa ja he tarvitsevat perheen tai yhteiskunnan tarjoamaa jatkuvaa tukea.
Itsekseen selviämistä mitattiin kuudella tekijällä: syönti, pukeutuminen, makuulle meno, wc-käynti, sisällä liikkuminen ja peseytyminen. Vastanneista 87,46 % pystyi huolehtimaan itsestään täysin ilman apua, 10,54 %:lla oli jonkinasteisia vaikeuksia ja 2 % ei voinut huolehtia itsestään. Täysin itsestään huolehtimaan kykenevissä oli enemmän miehiä kuin naisia, ja he asuivat useammin kaupungissa kuin maalla. Vaikeuksia aiheutti useimmiten peseytyminen, mutta koska pesutilat ovat pohjoisen kylissä puutteelliset, se, että ei talvella voi peseytyä, ei tarkoita, että ei muuten selviäisi. Jos katsotaan vain viittä muuta tekijää, itsekseen selviävien osuus oli 94,74 %
Päivittäistä toimintakuntoa selvitettiin kymmenellä tekijällä: puhelimen käyttö, siistiytyminen, portaissa kulkeminen, ulkona liikkuminen, julkisten kulkuneuvojen käyttö, ostoksilla käynti, raha-asioiden hoito, painavien tavaroiden käsittely, ruoan valmistus ja kotitöiden teko. Vastaajista 59,22 % selvisi kaikista kymmenestä, 16,31 %:lle vain yksi asia tuotti vaikeuksia ja heitä, joille kaikki kymmenen asiaa tuottivat vaikeuksia, oli 2,34 % vastaajista. Kaikista kymmenestä tekijästä miehet (67,65 %) selvisivät paremmin kuin naiset (51,08 %) ja kaupungeissa (67,71 %) selvittiin paremmin kuin maaseudulla (49,56 %). Erityisen suuri ero oli kaupungin ja maaseudun naisten välillä. Pärjääminen luonnollisesti heikkenee iän mukana, ja 75-79 -ikäryhmässä itsekseen pärjääviä oli enää alle puolet.
Suuri osa vanhuksista (75,23 %) ilmoitti kärsivänsä kroonisista sairauksista. Heitä vaivasivat enimmäkseen korkea verenpaine, sydänsairaudet tai sepelvaltimotauti, nivelongelmat ja erityisesti kaupunkilaisilla diabetes. Alemmassa ikäryhmässä (60-80) mitä korkeampi ikä, sitä useammalla krooninen sairaus mutta yli 80-vuotiailla päinvastoin.
Vanhusten sosiaaliset taidot olivat melko hyvät, mutta 24,78 % koki jonkinlaista yksinäisyyttä. Mitä huonompi terveys, sitä syvempi oli yksinäisyydentunne. Vakavaa yksinäisyyttä koki 1,4 % kaikista ja yksinasuvista vakavaa yksinäisyyttä koki 5,12 %.
Taloudellinen tilanne
Yli 80 % vanhuksista sai eläkettä. Eri alueilla eläkestandardi vaihtelee ja suurella joukolla maaseudun vanhuksilla eläke ei kata elinkustannuksia. Kaupunkilaisvanhuksista 71,93 %:lle eläke on tärkein tulolähde, maaseudun vanhuksista 70,79 % saa eläkettä, mutta vain 17,22 %:lla se riittää elämiseen.
Vanhuksille tärkeimmät tulonlähteet ovat oma eläke (46,18 %), lapsilta saatu tuki (21,68 %) ja oma palkka (16,12 %). Vanhemmissa ikäryhmissä lapsilta ja yhteiskunnalta saatavat avustukset olivat yhä tärkeämpiä ja oma ja puolison palkkatulo sekä huone- ja maanvuokratulot pienenivät. Naiset saivat enemmän tukea lapsilta, puolisolta ja yhteiskunnalta, miehet saivat naisia enemmän oma eläkettä ja palkkaa ja heillä oli myös säästöjä. Kaupungeissa tärkeimmät tulonlähteet olivat eläke (71,93 %), lapsilta saatu tuki (12,08 %) ja palkka (5,49 %) mutta maaseudulla tärkeimmät olivat lapsilta saatu tuki (32,48 %), palkkatyö (32,22 %) ja vasta kolmantena tuli eläke (17,22 %).
Vanhuksista 85,90 % saa eläkettä; miehistä 89,08 %, naisista 82,76 %; kaupunkilaisista 91,25 %, maalaisista 70,79 %. Ikäryhmittäin katsottuna 60-64 -vuotiaissa on paljon heitä, jotka eivät saa eläkettä, mutta se johtuu siitä, että he ovat vielä työelämässä. Eläkkeensaajista 56,54 %:lle eläke on pääasiallinen toimeentulon lähde, 18,27 %:lle se on lapsilta saatu tuki. Kaikkein köyhimmät saavat erillistä toimeentulotukea. Sitä tarvitsee koko vanhusväestöstä 6,62 %, yli 80-vuotiaista 8,14 %, maaseudun vanhuksista 8,74 %.
Vanhuksista 84,77 % asui omassa asunnossaan. Miehistä 87,23 % omisti asunnon ja naisista 82,93 %; kaupungeissa asuvista 87,75 % ja maaseudulla 79,97 %. Omistavien osuus laskee vanhemmissa ikärymissä ja yli 85-vuotiaista yli kolmanneksella ei ollut omaa asuntoa.
Kaupungeissa 6,94 % omisti kaksi asuntoa, maalla 3,51 %. Lesket ja eronneet omistivat harvemmin asuntonsa kuin puolisonsa kanssa asuvat. Leskistä muiden omistamassa asunnossa asui 27,77 %, eronneista 11 %. Koulutustason vaikutus oli suuri, korkeimman koulutustason omaavista vain 4,86 % asui muiden omistamassa asunnossa.
Asunnon omistajien osuus laskee vanhemmissa ikäryhmissä. Yhden asunnon omisti 60-69 vuotiaista 80,63 %, yli 80-vuotiaiden ryhmässä 68,83 %. Kaksi asuntoa omisti 60-64 vuotiaista 7,55 % ja 65-69 vuotiaista 6,21 %, 70-79 -vuotiaista 3,68 % ja yli 80-vuotiaista 2,66 %.
Työnteko
Nyt 54,97 % vanhuksista tekee kodeissa työtä, kuten auttaa kotitöissä (32,96 %), huolehtii lapsenlapsistaan (39,44 %) tai huolehtii omista tai puolison vanhemmista (9,93 %). 60-65 -vuotiaiden ryhmästä 17,29 % huolehtii vanhemmistaan. 60-65 -vuotiaiden ryhmästä 75,37 % osallistuu kotitöihin, yli 80-vuotiaista niin tekee neljännes.
Työssä käy 19,25 % vanhuksista, maaseudulla 29,67 % ja kaupungeissa 10,00 %; miehistä 23,22 % ja naisista 15,32 %. Kolmen kuukauden sisällä ennen tutkimusajankohtaa 20,33 % vanhuksista oli osallistunut yhteisön aktiviteetteihin. Toiminta on pääasiassa epämuodollista yhteisön palvelemista kuten ympäristön siivousta, riitojen ratkaisua jne.
Taloudellinen ja muu tuki
Vanhuksista 80,1 % saa lapsiltaan taloudellista tukea. Suurin osa tuesta on vuosittain annettu 200-3999 yuania, määrä on enimmäkseen (19,1 %) 1000-1999 yuania. Vanhuksista 8 % saa yli 3999 yuania. Suurin osa vanhuksista (72,5 %) ei anna minkäänlaista taloudellista tukea lapsilleen, mutta 10 % antaa yli 1000 yuania.
Vanhusten tärkein (92,71 %) tukija on perheenjäsenet: puoliso 39,54 %, poika 23,77 %, tytär 15,24 %, ja miniä 12,24 %. Kaupungeissa perhe on tärkein tuki 89,9 %:lle, maaseudulla 95,7 %:lle. Maalla poikaan ja miniään tukeutui 44,42 %, mutta kaupungeisssa vain 28,09 %. Tyttäreen tukeutui molemmissa noin 15 % mutta vävyyn kaupungeissa 0,64 % eikä maalla juuri kukaan.
Kaikista vanhuksista huolenpitoa tarvitsee 7,66 %, kaikkein vanhimmista 24,36 %.
Erittäin vanhoista (80-) 71,95 %:ssa tärkein tuki on lasten perheet, 60-69 -vuotiailla sen osuus on 23,29 %.
Vanhuksista 9,93 % hoitaa omia erittäin vanhoja vanhempiaan ja noin 70 %:lla on vaikeuksia huolehtia heistä.
Lapsettomia vanhuksia on 47,53 % (yksinasuvia on 9,63 %, pareja 37,90 %), ja lapsettomien vanhusten osuus ennen 85 vuoden ikää on selvästi nousussa. Niiden puolisoiden keskuudessa, joiden mielestä puolisoiden on kannettava vastuu toisistaan, enemmistö (28,13 %) on kahdestaan asuvia pariskuntia.
Vanhuksista 48,53 % on sitä mieltä, että suurin vastuu vanhusten hoitamisesta on lapsilla (maaseudulla 58,68 %, 80- -vuotiaiden mielestä 61,82 %, yksin asuvien mielestä 52,32 %, lasten kanssa asuvien mielestä 56,08 %). Vastuu on itsellään puolisoineen, ajattelee 21,04 % vanhuksista (kaupungeissa 26,09 %).
Suurin osa vanhuksista, 68,37 %, haluaisi asua kotonaan, lastensa kodissa 25,79 %, vanhainkodissa 3,73 %. Lastensa kodissa halukkaiden osuus on sitä korkeampi mitä useampia lapsia on elossa.Vanhuksista 72,03 % ei missään tapauksessa halua vanhainkotiin; maalla osuus on vielä korkeampi, 80,2 %. Viidennes voi mennä vanhainkotiin vain jos on sairas ja tarvitsee hoitoa.
Lähde: Renmin University Vanhustutkimus (Julkaistu maaliskuussa 2016)
class.ruc.edu.cn/index.php?r=data/download&downId=23
