Shanghailaisten toisen lapsen politiikka

Yleuutiset kertoi 29.1.2015, että viime keväänä Shanghaissa löysennettiin yhden lapsen politiikan rajoituksia, mutta lupa hankkia toinen lapsi ei ole tuottanut toivottua tulosta. Ensimmäisen vuoden aikana vain viisi prosenttia perheistä oli hakenut lupaa hankkia toinen lapsi, vaikka lupaa olisi voinut hakea 90 prosenttia perheistä.

Asiasta on myös tutkittua tietoa, sillä Fudanin yliopiston (Shanghai) sosiaalitieteiden tutkimusyksikkö julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jossa selvitetään 1980-luvulla syntyneiden elinoloja. Siinä selvitettiin mm. avioliittoa, työtä, muuttoliikettä, asumista, koulutusta ja lasten hankintaa. 1980-luvulla syntyneet kuuluvat ensimmäiseen sukupolveen, joka on varttunut yhden lapsen politiikan aikana, ja tutkimus antaa kattavan kuvan maailmasta, jossa 1980-luvulla syntyneet nykyään elävät. Koko tutkimus kattaa Jangtse-joen suiston talousalueelta Zhejiangin ja Jiangsun maakunnat sekä Shanghain. Alueella on 16 kaupunkia, ja vaikka se on vain 1 % Kiinan pinta-alasta, väestöstä 8 % asuu siellä. Ensimmäisessä vaiheessa  julkaistavana on vain Shanghaissa tehtyjen haastattelujen tulokset. Shanghaissa haastattelut tehtiin 80 alueella, ja vastauksia saatiin 2367 kappaletta.  Haastattelut on tehty vuonna 2013, joten haastateltavat ovat olleet haastatteluhetkellä 25–34 –vuotiaita.

Vaikka Kiinassa on voimassa yhden lapsen politiikka, lapsiluku on tärkeä.  Tutkimukseen osallistuneiden lapsilukutoive on pieni, 40 % haluaa yhden lapsen, 56 % mielestä kaksi lasta olisi ihanne.  Keskimääräinen toive on 1,59, mikä on paljon pienempi kuin USA:ssa mutta suunnilleen sama kuin Japanissa. Maalais- ja kaupunkilais-hukoun omaavien lapsilukutoiveissa ei ole suurta eroa.

Vähintään ylempitasoisen yliopistokoulutuksen omaavista lähes kaksi kolmesta oli sitä mieltä, että paras lapsiluku olisi kaksi. Tämä on korkeampi osuus kuin muilla koulutustasoilla. Vaikuttaa siltä, että kalliiksi tuleva toisen lapsen synnyttäminen ei estä korkeasti koulutettuja pitämästä toisen lapsen hankintaa hyvänä asiana.

Lapsilukutoive ja yhden lapsen politiikka eivät ole kaukana toisistaan. Niistä, joiden mielestä yksi lapsi on ihanne, 94 % aikoo tehdä vain yhden lapsen. Kahta lasta ihanteena pitävistä haastatelluista 75 % suunnittelee hankkivansa kaksi lasta ja 25 % aikoo hankkia kuitenkin vain yhden lapsen.

Vaikka Shanghaissa on tarjottu, kuten Ylen uutisessa mainitaan, lisähelpotusta toisen lapsen hankintaan, elinkustannukset ovat kuitenkin korkeat ja lasten hyvä koulutus on erittäin kallista. Siksipä, vaikka 56 % shanghailaisista 80-luvulla syntyneistä pitää kahta lasta perheessä ihanteena, toive ei ole kaikille realistinen taloudellisten syiden vuoksi. Fudanin yliopiston tutkimuksen haastateltavat kuuluvat helpotuksen piiriin, sillä saman tutkumuksen mukaan lastenhankita keskittyy naisilla 30-vuoden, miehillä 31-vuoden ikään. Toisen lapsen hankinta tulee luonnollisesti vasta sen jälkeen. Haastatellut henkilöt ovat tänä vuonna 27-36 -vuotiaita.

Lähteet:

http://news.fudan.edu.cn/2014/0423/35959.html 
http://yle.fi/uutiset/shanghain_kehotus_lisata_lapsilukua_ei_ole_tuottanut_tulosta/7767865

Sähköautojen myynti Kiinassa

Kiinassa sähköautojen myynti ei ole kasvanut vuoden 2012 suunnitelmien mukaan, jolloin odotettiin, että vuoteen 2015 mennessä olisi myyty 500 000 sähköautoa mukaan lukien hybridit. Tavoitteeseen ei varmaan päästä, sillä vaikka vuonna 2014 oli kasvua oli 324 % edelliseen vuoteen verrattuna, sähköautoja myytiin vain 74763 kappaletta.

Sen sijaan sähköllä toimivat moottoripyörät ja skootterit ovat jo vuosikausia olleet jokapäiväinen näky Kiinan kaupungeissa. Vuoden 2012 tilastojen mukaan jokaista 100 kaupunkilaista taloutta kohden oli keskimäärin 20,27 moottoripyörää, lähes yhtä paljon kuin autoja, joita oli 21,54/100 taloutta. Moottoripyörien osuus oli korkemmillaan vuonna 2006, jolloin niitä oli 100 taloutta kohden 25,30, kun taas autoja oli vain 4,32.

Skootterien akut ladataan usein kotona, mutta latauspisteitäkin on pitkin kaupunkia. Kuvan latauspiste oli muovitarvikkeita myyvän kaupan palveluvalikoimassa  Xi’Anissa syksyllä 2012.

 Laturi näyttää lähempää katsottuna tältä:

Lähteet:

http://chinaautoweb.com/2015/01/2014-ev-sales-ranking/

http://www.caam.org.cn/AutomotivesStatistics/20150114/0905144510.html

 

Kaikkien elämä on samanarvoista, punainen kortti pitäisi poistaa käytöstä

Shanghain Sosialismi-instituutin henkilöstöosaston osastopäällikkö ilmaisee tyytymättömyytensä Kiinan terveydenhuollon resurssien käyttöön:

Kiinalaisilla virkamiehillä on terveydenhuollon palveluissa käytössään ns. punainen kortti. Tällä kortilla he pääsevät hoitoon omia reittejään korkeille virkamiehille varatuille osastoille eikä heidän tarvitse tavallisten kansalaisten tavoin aamuvarhaisella tungeksia sairaalan ilmoittautumisluukulla jonottamassa. Heidän ei tarvitse murehtia, onko sairaalassa tilaa ja sen lisäksi he maksavat hoidon kustannuksista vain 1 %.

Nämä punaisen kortin haltijat saavat jo asemansa mukaista palkkaa. Sen vuoksi heidän pitäisi muiden kansalaisten tavoin jonottaa sairaalan ilmoittautumisluukulla ja nauttia samoja terveydenhuollon palveluja kuin muutkin kansalaiset eikä etuoikeutettuina saada parempaa hoitoa.

Kiinan asumisrekisterijärjestelmä (hukou) jakaa kiinalaiset keinotekoisesti maalaisiin ja kaupunkilaisiin ja punainen kortti jakaa kaupunkilaiset vielä kahteen eriarvoiseen ryhmään. Miksi emme voi saada samanarvoista hoitoa ja palvelua? Yhteiskunnassa, jonka perustana on tasa-arvo, tällaiset etuoikeudet ovat vastoin kansalaisten oikeustajua ja moraalikäsityksiä ja ne on vaikea hyväksyä.

Lääkäriin pääsy on ollut vaikeaa ja kallista jo kauan monista eri syistä. Perussyy on se, että terveydenhuollon julkinen rahoitus on riittämätön ja terveydenhuollon kehitys on jäänyt jälkeen taloudellisesta kehityksestä. Terveydenhuollon resurssit, erityisesti korkealuokkaiset resurssit, ovat erittäin niukat. 

Jos punaista korttia ei poisteta käytöstä, korkeassa asemassa olevat kortin haltijat eivät voi koskaan ymmärtää, miten vaikeaa tavallisen kansalaisen on päästä lääkäriin ja miten kallista se on. Virkamiehet, joilla on oikeus vaikuttaa politiikkaan ja päättää julkisen rahoituksen kohteista, eivät ymmärrä tarvetta lisätä kiireellisesti julkisen terveydenhuollon resursseja.

Julkiseen terveydenhuoltoon ei sijoiteta riittävästi. Syynä ei ole se, että hallituksella ei olisi rahaa vaan ne on priorisoitu väärin. Resursseja on terveydenhuollon palvelujen sijaan pantu tuhlaillen hallintorakennuksiin.

Jokin aika sitten Kiinassa julkaistiin “Terveydenhuollon uudistuksen sininen kirja", joka ehdotti muutoksia sairaaloiden hallintoon, lääkärien työhön ja sairaaloiden omistusoikeuksiin mutta se kuitenkin jätti  kokonaan huomiotta vielä tärkeämmän asian. Jos poliittisten päättäjien ja kansalaisten edut menevät ristiin, mistään uudistuksesta ei saada oikeudenmukaista ja järkevää. Jos terveyspalveluja tarvitsevat on jo jaettu punaisen kortin haltijoihin ja muihin, punaisen kortin haltijoiden päättäessä kaikista muutoksista ja kehityksestä tilanne ei voi muuttua mihinkään.

Lähde:

http://www.infzm.com/content/107224

Shanghain 1980-luvulla syntyneiden vanhemmuus

Aikaisemmin kerroin blogissani Fudanin yliopiston (Shanghai) sosiaalitieteiden tutkimusyksikön tekemästä tutkimuksesta, joka koski shanghailaisia 1980-luvulla syntyneitä henkilöitä. 7.12.2014 kerroin heidän tulotasostaan, 22.12.2014 heidän koulutustasostaan, 4.1.  heidän avioliitoistaan ja nyt on vuorossa viimeinen osa, vanhemmuus.

Tutkimus jatkuu myöhemmin Shanghain naapurimaakunnissa, Zhejiangissa ja Jiangsussa. 

1980-luvulla syntyneet ovat ensimmäisiä, jotka ovat syntyneet Kiinan yhden lapsen politiikan aikana.

Lastenhankintaikä

Tutkimuksessa lasten hankinnassa naisilla oli 30-vuotiaana jyrkkä muutos verrattuna edelliseen ikävuoteen sillä silloin mentiin naimisiin ja hankittiin lapsi. Miehillä suuri muutos tapahtui vuotta myöhemmin 31-vuotiaana. Korkea koulutus siirsi lapsen hankintaa ja vähintään ylempiä yliopisto-opintoja tehneistä naisista alle 30-vuotiaista oli synnyttäneiden osuus pienempi kuin saman ikäisillä, jotka eivät ole opiskelleet yliopistotasolla. Tilanne muuttuu selvästi 30 ikävuoden jälkeen. Vaikka lapsia ei tehdä alle 30-vuotiaana, valmistumisen ja pysyvän työn löytymisen jälkeen tilanne muuttuu nopeasti. Miehillä tilanne poikkeaa siten, että korkealla koulutuksella on lapsenteon viivästymiseen pitempiaikainen vaikutus ja kussakin ikäryhmässä  korkeasti koulutetutuilla miehillä isyys oli merkittävästi harvinaisempaa kuin miehillä, joilla ei ollut ylempää yliopistokoulutusta.

Lasten sukupuoli

Syntyvien lasten sukupuolirakenne on erittäin vino, ja se aiheuttaa huolta yhteiskunnassa.  Shanghailaisten kaupunkilais-hukoun omistajien ensimmäisen ja toisen lapsen sukupuolien osuus on normaalin rajoissa mutta maalais-hukoun omistajilla ensimmäisen lapsen sukupuolien suhdeluku on 1.17 (100 tyttöä, 117 poikaa) ja toisen lapsen kohdalla se on noussut lukuun 1.96. Maaseudulla syvälle juurtunut miesten suurempi arvostaminen lisää ennestään miesten avioitumisongelmia tulevaisuudessa.

Lapsiluku

Vaikka Kiinassa on voimassa yhden lapsen politiikka, lapsiluku on tärkeä.  Tutkimukseen osallistuneiden lapsilukutoive on pieni, 40 % haluaa yhden lapsen, 56 % mielestä kaksi lasta olisi ihanne.  Keskimääräinen toive on 1,59, mikä on paljon pienempi kuin USA:ssa mutta suunnilleen sama kuin Japanissa. Maalais- ja kaupunkilais-hukoun omaavien lapsilukutoiveissa ei ole suurta eroa, vaikka sukupuolen suhteen ero oli suuri.

Vähintään ylempitasoisen yliopistokoulutuksen omaavista lähes kaksi kolmesta on sitä mieltä, että paras lapsiluku olisi kaksi. Tämä on korkeampi osuus kuin muilla koulutustasoilla. Vaikuttaa siltä, että kalliiksi tuleva toisen lapsen synnyttäminen ei estä korkeasti koulutettuja pitämästä toisen lapsen hankintaa hyvänä asiana.

Lapsilukutoive ja yhden lapsen politiikka eivät ole kaukana toisistaan. Niistä, joiden mielestä yksi lapsi on ihanne, 94 % aikoo tehdä vain yhden lapsen. Kahta lasta ihanteena pitävistä haastatelluista 75 % suunnittelee hankkivansa kaksi lasta ja 25 % aikoo hankkia kuitenkin vain yhden lapsen.

Omat vanhemmat

Lapsen syntymän jälkeen tulevat vanhemmuuden ongelmat. Toisaalla ovat omat vanhemmat, toisaalla lapset ja he ovat siinä välissä. Pariskuntien noin 60-vuotiaat vanhemmat eivät kuitenkaan ole taakka, vaan he auttavat kotona.  Kolmas osa haastatelluista antoi alle 2-vuotiaan lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi, ja korkeasti koulutetuista näin teki 50 %.

Lapsiin kohdistuvat odotukset 

Vanhempiinsa verrattuna 1980-luvulla syntyneet ovat jo erilaisia ja yksilöllisiä ja heillä on erilaisia toiveita lastensa suhteen. Kyselyssä annettiin lapsilta toivottavia ominaisuuksia, joita sai painottaa tärkeyden mukaan asteikolla yhdestä viiteen. Yli 75 % haastatelluista oli sitä mieltä, että perinteiset hyveet, kuten rehellisyys, kohteliaisuus, tottelevaisuus ja luotettavuus ovat tärkeitä.  Alle 60 % oli sitä mieltä, että kunnianhimo, opiskelu jne. ovat erittäin tärkeitä. Erityisesti korkeasti koulutetuilla oli alemmat odotukset lastensa kunnianhimon ja tottelevaisuuden suhteen kuin vähemmän koulutetuilla ja he haluaisivat antaa lastensa kasvaa rennommin ja vapaammin. Ehkäpä he olisivat toivoneet, että heidän oma lapsuutensa olisi ollut sellainen.

 

Lähde:http://news.fudan.edu.cn/2014/0423/35959.html