Kiinan siirtotyöläiset 2015

Lokakuusssa julkaistiin tilanneraportti Kiinan siirtotyöläisistä ja muista rekisteröidyn asuinpaikkansa ulkopuolella asuvista vuonna 2015. Heistä ylivoimaisesti suurin osa on muuttanut työn perässä toiseen osaan maata, ja yksinkertaisuuden vuoksi käytän tässä blogissa heistä nimitystä siirtotyöläiset, vaikka raportissa tarkastellaan maan sisäistä muuttoliikettä, ja luvuissa on mukana muitakin kuin työikäisiä.

Siirtotyöläsiä oli 247 miljoonaa, mikä on 18 % väestöstä eli joka kuudes asui muualla kuin rekisteröidyllä asuinpaikallaan. Heistä yli 70 % oli muuttanut maan itäosaan ja yli puolet oli alle 35-vuotiaita. Itäosa tarkoittaa maantieteellisesti kapeaa siivua sisältäen rannikon kahdeksan maakuntaa sekä Beijingin ja Shanghain. Itäosa on merkitty talousaluekartassa vihreällä, länsiosa oranssilla, keskiosa sinisellä ja koillisosa punaisella.

 

Vaikka siirtotyöläisten pääasiallinen liikkumissuunta on edelleen lännestä itään, myös keski- ja länsialueilla maakuntien sisäinen muuttoliike on kasvanut. Halukkuus pysyä samalla paikkakunnalla on myös kasvanut ja useita perheenjäseniä on usein muuttanut samalle paikkakunnalle. Vanhusten ja lasten osuus on kasvanut, sillä ensin ovat muuttaneet aikuiset yksin, sitten pariskunnat, sitten lapsia lähti mukaan ja lopuksi lähtevät myös vanhukset.
Mitä pidempään siirtotyöläisyys on kestänyt, sitä isompi on muuttaneen perheen koko.

Siirtolaisten määrän odotetaan olevan vuonna 2020 vielä yli 200 miljoonaa.

IKÄ
Siirtotyöläisten keskimääräinen ikä oli 29,3 vuotta, mikä oli 1,4 vuotta korkeampi kuin 2013 ja nousu on nopeampaa kuin väestöllä keskimääräinen ikääntyminen. Siirtotyöläisten keski-ikä nousee osittain siksi, että monet vanhukset muuttavat lastensa perässä.

Alle 36-vuotiaiden osuus oli 51,1 %, vuonna 2013 se oli 48,8 %, joten heidän osuutensa on kasvava. 36 - 59 vuotiaiden osuus oli 41,7 % ja vanhusten osuus oli 7,2 % muuttaneista. Vanhuksiksi lasketaan 60 vuotta täyttäneet.

Vanhusten keski-ikä oli 64 vuotta. 60-64 vuotiaiden osuus oli 54%, 65-69 vuotiaiden 24%, 70-79 vuotiaiden 18% ja 80+ -vuotiaiden alle 5%. Vanhukset ovat pääasiassa huolehtimassa lastenlapsistaan (43 %), asuvat muuten lastensa kanssa tai ovat lapsistaan erillään asuvia eläkeläisiä (25 %) ja osa oli vielä työelämässä (23 %). 


MUUTTANEIDEN PERHEIDEN KOKO
Perheenjäseniä ovat myös aikuiset sisarukset ja heidän puolisonsa. Noin puolet siirtotyöläisistä on syntynyt ennen yhdenlapsenpolitiikan voimaantuloa ja sen jälkeenkin harvaanasutulla maaseudulla politiikka on ollut löysempää. Perheissä on siis sisaruksia.

Muuttajaperheissä oli keskimäärin 2,61 henkilöä, vuoteen 2013 verrattuna lisäystä 0,11. Yli puolella perheistä kolme tai useampia henkilöitä asui samassa kaupungissa. Maakunnan sisällä muuttavilla perhekoko (2,75) oli suurempi kuin maakunnasta toiseen muuttavilla (2,54). Kaksi vuotta aikaisemmin vastaavat perhekoot olivat pienemmät 2,65 ja 2,43.

Mitä pidempään siirtytyöläisyys on kestänyt, sitä isompi oli perheen koko. Kokonaisen perheen muutto trendinä kasvaa, ja yhdellä paikkakunnalla asumisaika oli sitä pidempi mitä enemmän perheenjäseniä on sinne muuttanut. Jos oli ollut siirtotyöläisenä alle 3 vuotta samalla paikkakunnalla, perheen koko oli keskimäärin 2,29, 3-4 vuotta samalla paikkakunnalla asuneilla keskimäääräinen perhekoko oli 2,70 ja yli 5 vuotta samalla paikkakunnalla asuneilla keskimääräinen perhekoko oli 2,95.


MUUTTOLIIKKEEN SUUNTA
Siirtotyöläisten pääasiallinen virta menee vähemmän kehittyneistä keski-, länsi- ja koillisosista kehittyneemmille itäosan alueille jokien varsille ja rannikolle sekä tärkeiden liikenneväylien
varsille. Suurkaupunkien väestömäärä jatkaa kasvuaan ja keski- ja länsi-osien maakuntien sisäinen muuttoliike kaupunkeihin kasvaa.

Siirtotyöläisistä maan itäosaan oli muuttaneiden osuus oli 74,5 %, länsiosaan 16,6 % ja keski- ja koillisosaan 8,7 %. Vastaavat osuudet vuonna 2013 olivat 75,7 %, 14,9 % ja 9,4 %. Maakunnasta toiseen muuttaneista itäosaan oli muuttaneiden osuus oli 87,7 %, vuonna 2013 88,2 %.

Maakuntien keskuskaupunkeihin muuttaneiden osuus oli pienentynyt ja pienempiin kaupunkeihin muuttaneiden osuus kasvanut. Toiseen maakuntaan muuttaneista keskuskaupunkiin muuttaneiden osuus oli 54,9 % mikä kahta vuotta aiemmin oli ollut 56,8 %. Maakunnan sisällä muuttaneistä pienempään kaupunkiin muuttaneiden osuus oli 50,5 % ja kahta vuotta aiemmin se oli ollut 45,6 %.


SIIRTOTYÖLÄISYYDEN KESTO
Siirtotyöläisenä oli oltu keskimäärin 4,40 vuotta ja kahta vuotta aiemmin 4,36 vuotta. Siirtotyöläisten määrä ei juuri muutu; kun toiset palaavat kotiin, ovat toiset jo lähdössä.

Siirtotyöläiset ovat asuneet samalla paikkakunnalla keskimäärin yli 4 vuotta, ja puolet on asunut samalla paikkakunnalla yli 3 vuotta. Tulevaisuudessa puolet aikoo asua samalla paikalla pidemmän aikaa.


ANSIOT
Siirtotyöläisten keskimääräinen kuukausiansio oli 4598 RMB, nousua edellisestä vuodesta 19 % ja kahden vuoden takaisesta 34 %.

Siirtotyöläisistä 65,4 %:lla kuukausiansio oli 2000-5000 RMB, 34,93 %:lla 3000-5000 RMB. 5,38 % ansaitsi yli 8000 RMB. Siirtotyöläisyydellä oli selvä vaikutus perheen talouteen. Perheissä, joissa joku perheenjäsen oli lähtenyt siirtotyöläiseksi, perheenjäsenten keskimääräinen vuosiansio oli 18414 RMB，mikä on 4998 RMB korkeampi kuin perheissä, joissa kaikki pysyivät kotipaikallaan.

Saman raportin mukaan Kiinassa työntekijöiden keskimääräinen kuukausiansio oli 4031 RMB; maalaisasumisluvan haltijoilla se oli 3705 RMB, muilla 5697 RMB.


SYNTYVÄT LAPSET
Siirtotyöläisille syntyy myös lapsia ja synnytys tapahtuu yhä useammin muuttopaikkakunnalla. Vuonna 2014 siirtotyöläisille syntyvistä lapsista 56,6 % syntyi muuttopaikkakunnalla eikä hukoun osoittamalla kotipaikalla. Neljä vuotta aikaisemmin muuttopaikkakunnalla syntyneiden osuus oli vielä paljon pienempi, 27,5 %. 


SIIRTOTYÖLÄISTEN POISMUUTTO AIHEUTTAA ONGELMIA
Maaseudulle jäävät lapset ja vanhukset: 
Kymmenessä maakunnassa vuodenvaihteessa 2016 tehty selvitys osoitti, että siellä olevista 0-17 vuotiaista lapsista 35,6 %:lla ainakin toinen vanhemmista oli siirtotyöläisenä. Anhuissa, Henanissa ja Sichuanissa toiseen maakuntaan muuttaneiden lapsia oli 43,8 %. Sen lisäksi nuorten aikuisten lähdön vuoksi kyliin jää vanhuksia ilman lastensa tuomaa turvaa. Tällaisia oli vanhuksista 31,8 %。

Maalle jääneiden naimattomuus: 
Yli 35-vuotiaista naimattomia oli keskimäärin 2 %, miehistä 3,9 %,naisista 0,2 %. Syitä on mm. vino väestörakenne ja naimisiinmenon kalleus.

Siirtotyöläisten jälkeensä jättämät asunnot ja viljelymaat:
Kun koko perhe lähtee, heidän asuntonsa jää käyttämättä (75,2%)，sukulaiset huolehtivat tai asuvat siellä (17,9%)，osa on käyttökelvottomia (4,2%) ja pieni osa on vuokrattuna. Maan koillisosasssa tyhjäksi jääneiden asuntojen osuus oli suurin, 82,2%. Anhuissa, Henanissa ja Sichuanissa käyttämättömiksi jääneiden osuus oli 72,9%。Lisäksi 42,9% niistä, missä koko perhe on muuttanut pois, maata viljelivät ystävät tai sukulaiset, muille vuokrattuna oli 24,0% ja kokonaan käyttämättä 8,6%。

Lähteitä:
www.cnpop.org/news/popnews/201610/00004752.html
www.cssn.cn/zx/shwx/shhnew/201610/t20161019_3241404.shtml
www.nhfpc.gov.cn/xcs/s3574/201610/a6d3a604596a4ca3acf0dad31d891c13.shtmlf50
 

Kahden lapsen politiikka ja koululaitos

Kaikkien kiinalaisperheiden oikeus toiseen lapseen tuottaa koululaitokselle ongelmia jo nyt - paljon ennen kuin lapset ovat kouluiässä. Syy on se, että suurin osa opettajista on naisia, erityisesti ala-asteella ja lastentarhoissa.

Tyypillinen esimerkki on ala-asteen koulu, jossa on 165 opettajaa ja heistä yli 90 % on naisia. Naisopettajien keskimääräinen ikä on 38 vuotta ja heistä 95 on alle 40-vuotiaita, jotka kaikki haluavat toisen lapsen. Samoin haluavat monet yli 40-vuotiaat, joilla on viimeiset hetket tehdä perheeseen toinen lapsi. Lapsen syntyessä äidit ovat vapaalla noin vuoden ja vanhemmilla äideillä aika voi olla vielä pidempi.

Kun toisen lapsen hankinta on tullut vihdoin kaikille mahdolliseksi, muutos vaikuttaa erityisesti 70- ja 80-luvulla syntyneisiin. Heidän osuutensa on suuri opettajien joukossa ja ala- ja yläasteikäisten opettajat ovat tärkeässä asemassa kouluopetuksessa joten heidän poissaolollaan on suuri vaikutus koulutyöhön.

Koululaisilla on oikeus opetukseen ja naisilla oikeus tehdä toinen lapsi. Opettajia ei voi laittaa jonottamaan omaa lapsentekovuoriaan, mutta jotekin asia pitäisi ratkaista.

Sijaisopettajien palkkaaminen on useimmiten käytetty keino. Työnvälityssivustoilla on paljon tarjolla opettajien sijaisuuksia, joissa on vaatimuksena zhuanke-tasoinen koulutus (2-3 vuotta lukion jälkeen) eikä työkokemusvaatimuksia ole, mutta ainakin yhden lukukauden ajaksi pitäisi lupautua. Tämä menettely ratkaisee rehtorien ongelman väliaikaisesti, mutta lasten vanhemmat eivät siitä pidä, sillä sijaisopettajalla ei ole sellaista tietämystä ja lasten tuntemusta kuin lapsia vakituisesti opettavilla.

Yksi keino on siirtää työtaakkaa muille opettajille. Heidän pitäisi vain kestää, vaikka he alunperin opettaisivat jo kahta luokkaa ja nyt ehkä kolmea. Rehtorit myöntävät, että tämä ei ole yksinkertaista, sillä jos heille asetetaan liian kovat paineet, he väsyvät ja tilanne vain pahenee.

Yksi ehdotus on, että perustetaan pysyvä pooli - "opettajavarasto" - täyttämään sijaisuuksia. Alueellinen opettajavarasto, missä tarvittavat opettajamäärät pystytään ennakoimaan tieteellisillä ennustusmenetelmillä, ja missä opettajille taataan peruspalkka, ja sijaisena toimimisesta maksetaan lisää tuntien mukaan. Toisen ehdotuksen mukaan kouluun palkataan ennakoivasti lisäopettajia sen mukaan miten koulussa on nuoria naisopettajia ja näin he voivat tasata vaihtelevaa opettajatarvetta. Ja jos ei ole opettajien lisätarvetta,"lainataan" opettajia toisiin kouluihin.

Jotkut ehdottavat, että tehdään yhteistyötä opettajia valmistavien yliopistojen kanssa ja sieltä saadaan opettajaharjoittelijoita ja onpa ehdotettu myös eläköityneiden opettajien palkkaamista takaisin töihin.


Toisen lapsen salliminen tuo siis monenlaisia ongelmia siitäkin huolimatta, että läheskään kaikki perheet eivät toista lasta halua.

Kiinan minimipalkat

Kiinassa on käytössä minimipalkat, jotka pitäisi tarkistaa vähintään parin vuoden välein. Viimeiset muutokset on tehty 1.9.2016 ja nyt Shanghaissa ja Shenzhenissä minimikuukausipalkka on yli 2000 RMB ja matalin on Qinghaissa, 1270 RMB.

Tämän vuoden aikana minimipalkkaa on korotettu yhdeksällä hallintoalueella, mutta korotukset ovat hieman pienemmät kuin aikaisempina vuosina. Alueet, vuoden 2016 korotusprosentit ja edellisen korotuksen ajankohta:  Beijing (9,9 % 1.4.15), Shanghai (8,4 % 1.4.15), Tianjin (5,4 % 1.4.15), Chongqing (20,0 % 1.1.14),  Liaoning (17,7 % 1.7.13), Jiangsu (8,6 % 1.11.14), Hebei (11,5 % 1.12.14), Shandong (6,8 % 1.5.15) ja Hainan (12,6 % 1.1.15). Muissa provinsseissa minimikuukausipalkkaa on korotettu viimeksi vuonna 2015 paitsi Qinghaissa vuonna 2014.






Minimikuukausipalkat suuruusjärjestyksessä 1.9.2016

 

Minimikuukausipalkat kartalla: