sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kiinan väestökehityksen haasteet

Vuosina 2010-2015 Kiinan väestömäärä on kasvanut hitaasti, mutta väestö on ikääntynyt nopeasti. Väestöennusteiden mukaan väestömäärä nousee huippuunsa vuonna 2026, ja alkaa sen jälkeen laskea. Työikäisten osuus väestöstä jatkaa laskuaan.

VUOSIEN 2011-2015 VÄESTÖKEHITYS

Syntyvyys laski

Vuosina 2011-2015 syntyvyys oli pohjalukemissa. Kolmena ensimmäisenä vuotena väestö kasvoi hitaasti ja vuoden 2013 lopussa Kiinan väestö oli 136,1 miljardia, vuoteen 2010 verrattuna kasvua noin 20 miljoonaa henkeä, keskimääräistä vuosikasvua 6,6 miljoonaa. Väestön luonnollinen kasvu oli historiallisen matala, alle 5 promillea. Jakson aikana syntyvyys alkoi kasvaa ja lapsia syntyi yli 16 miljoonaa vuodessa. Väestömäärä pysyy matalassa kasvussa koska väestö on siirtynyt matalan hedelmällisyyden vaiheeseen. 1990-luvun alusta kokonaishedelmällisyys on laskenut ja vuoden 2010 väestölaskennassa kokonaishedelmällisyysluku oli vain 1,18, mutta jotkut tutkimukset osoittavat, että 1996-2003 kokonaishedelmällisyysluku oli noin 1,4; viime vuosina se olisi noussut lukuun 1,5. Vuonna 2014 käynnistettiin politiikka, joka salli toisen lapsen pariskunnille, jotka itse olivat perheensä ainoita lapsia. Sen seurauksena kokonaishedelmällisyysluku on parantunut, mutta vähemmän kuin oli odotettu.

Väestö ikääntyi

Vuoden 2010 jälkeen lasten ja työikäisten osuus on pienentynyt ja vanhojen osuus on kasvanut. Lasten 0-14 v. osuus oli vuonna 2010 16,6 % ja vuonna 2013 se oli 16,4 %. Vuonna 2010 15-64 vuotiaiden osuus väestöstä oli 74,5 %, mutta se on alkanut laskea, ja vuonna 2013 heidän osuutensa oli 73,9 %. Yli 65-vuotiaiden osuus on kasvanut vuoden 2010 osuudesta 8,9 % vuoden 2013 osuuteen 9,7 %. Ennusteiden mukaan 2015 lopussa vanhusten osuus on 10,5 %. Vuosien 2011-2015 aikana ryhmien osuudet ovat muuttuneet siten, että 0-14 ja yli 65-vuotiaiden väestömäärän suhde työikäisiin on noussut ja työikäisten suhteellinen taakka on kasvanut. Vuoden 2010 jälkeen 0-14 vuotiaiden osuus on pysynyt muuttumattomana, vanhojen huoltosuhde kasvaa, kokonaishuoltosuhde on vuoden 2010 historiallisen matalalta tasolta noussut. Vuosina 2011-2013 lasten huoltosuhden on muuttunut vähän (22,1 % - 22,2 %) mutta vanhusten huoltosuhde on noussut 12,3 %:n osuudesta 13,1%:iin. Kokonaishuoltosuhden on muuttunut vuosina 2011-2013 34,4%:n osuudesta 35,3 %:iin.

Lisää siirtotyöläisiä ja kaupungistumista

Vuosina 2011-2015 siirtotyöläisten määrä lisääntyi. Vuoden 2010 väestönlaskennassa muualla kuin rekisteröidyssä asuinpaikassaan asuvia oli 261 miljoonaa, heistä siirtotyöläisiä 221 miljoonaa. Sen jälkeen siirtotyöläisten määrä on lisääntynyt, ja vuonna 2013 heitä oli 245 miljoonaa, vuosittaista lisäystä 8 miljoonaa. 2015 lopussa ennustettiin siirtotyöläisiä olevan 260 miljoonaa. 

Siirtotyöläisistä suurin osa on maaseudulta lähteneitä. Viimeaikojen tilastojen mukaan vuonna 2013 maalta lähteneitä siirtotyöläisiä oli 166 miljoonaa. Vuoden 2010 jälkeen siirtotyöläisten määrä lisääntyi, mutta kasvuvauhti on selvästi hidastunut. Vuonna 2010 kasvua oli 5,52 %, ja vuonna 2013 se oli vain 1,68 %. Samaan aikaan siirtolaisperheiden määrä lisääntyi: vuonna 2010 kasvua oli 3,54 % ja vuonna 2013 jo 4,44 %. Siirtotyöläisperheiden osuus nousi vuoden 2010 osuudesta 20,03 % vuoden 2013 osuuteen 21,22 % ja se on kasvava trendi.

Vuodesta 2000 lähtien Kiinan kaupungistumisaste on muuttunut rajusti, jaksolla 2011-2015 vuosikeskiarvo on noussut 1,3 prosenttiyksikköä ja vuonna 2013 se oli 53,73 %. Väestön kaupungistumistimisnopeudella ja väestön liikkumisella on läheinen suhde, sillä lähes kaikki maaseudun siirtolaiset muuttivat kaupunkeihin ja väestön muuttoliike on tosiasiassa kaupungistumista.


VÄESTÖKEHITYKSEN ENNUSTEET

Väestökehityksen muutostrendi

Väestön pitkän ajan muutostrendiä ennustetaan tämän hetkisten hedelmällisyyslukujen perusteella. Väestömäärän ennustetaan kasvavan, ja se on korkeimillaan vuoden 2026 paikkeilla. Vuonna 2015 se on noin 1,375 miljardia henkeä, vuonna 2020 ylittyy 1,4 miljardia. Vuoteen 2026 mennessä kokonaisväestö saavuttaa huippunsa 1,413 miljardia henkeä ja sen jälkeen väestömäärä alkaa laskea. Vuonna 2030 se on 1,409 miljardia, kymmenen vuotta myöhemmin 1,341 miljardia ja vuonna 2050 se on laskenut 1,3 miljardiin.

Väestörakenteen muutostrendi

Väestörakenteen odotetaan muuttuvan siten, että 15-59 -vuotiaiden määrä ja osuus tulevat pienenemään. Vuonna 2015 heidän määränsä on 925 miljoonaa, vuoden 2023 alkuun se laskee alle 900 milljoonan, vuonna 2035 laskee 800 miljoonaan tai alle ja vuonna 2047 alle 700 miljoonaan, ja noin 651 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Työväestön osuus väestöstä on vuonna 2015 noin 67,26%, vuonna 2029 alle 60% ja vuonna 2050 noin 50,05 %.

Yli 60-vuotiaiden määrä kasvaa vuoden 2015 222 miljoonasta vuoden 2050 492 miljoonaan, ikäluokan osuus kasvaa 16,16 %:n osuudesta 37,88%:iin. Yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa 2015 vuoden 145 miljoonasta vuoden 2050 375 miljoonaan, ikäluokan osuus kasvaa 10,52 %:n osuudesta 28,81 %:iin. 0-14 -vuotiaiden määrä alkaa laskea vuoden 2020 jälkeen. Vuonna 2020 se on 235 miljoona, vuonna 2030 se on 200 miljoonaa ja vuoteen 2050 mennessä se laskee 157 miljoonaan. Lasten osuus väestöstä on vuonna 2019 16,76 %, vuonna 2029 alle 15 % ja vuonna 2050 osuuden arvioidaan olevan 12,07 %.

VUOSIEN 2016-2020 HAASTEET


Vino sukupuolijakauma

Syntyvien lasten sukupuolijakauman vinous jatkuu, ja se hankaloittaa pitkälla jaksolla avioitumista. Vuosien 2011-2015 aikana syntyneiden sukupuolijakauman vinous loiveni, mutta se on edelleen suuri, ja sen ennustetaan pysyvän vuosina 2016-2020 samana. Samanaikaisesti pitkään jatkunut epätasapaino siirtyy vahempiin ikäryhmiin. Nyt alle 24-vuotiaiden ryhmässä sukupuolijakaumasta kertova luku (miesten lukumäärä jokaista 100 naista kohden) lähestyy tai on jo ylittänyt 110, alle 14-vuotiaissa se on ylittänyt 117. Kun näiden ikäryhmien ihmiset tulevat avioitumisikään, sukupuolijakauman vinouden negatiiviset vaikutukset tulevat entistä selvemmin esiin; mies-nais epätasapainon vuoksi on on paljon miehiä, jotka eivät voi avioitua ja siitä tulee suuria ongelmia yhteiskunnassa.

Väestön maantieteellinen jakautuminen

Kiinan väestö on jakautunut maantieteellisesti erittäin epätasaisesti. Eri hallintoalueilla syntyvyys vaihtelee, korkeimmillaan se on yli 15 ‰ (Tibet, Xinjiang), matalimman syntyvyyden alueilla se on alle 6 ‰ (Jilin); luonnollinen väestönkasvu on korkeimmillaan yli 10 ‰ (Tibet, Xinjiang) mutta Liaoningissa väestö vähenee; sukupuolijakauma ylittää korkeimmillaan 110 (Guangdong, Hainan), alimmillaan se on alle 100 (Tianjin, Jiangsu); kokonaishuoltosuhde on korkeimmillaan yli 45% (Guizhou), alimmillaan alle 23%. Ikäryhmien huoltosuhteet myös vaihtelevat rajusti: lasten huoltosuhde on korkeimmillaan yli 32% (Guizhou, Tibet), alimmillaan alle 12% (Shanghai); vanhusten huoltosuhde kokeimmillaan yli 18% (Sichuan, Chongqing), alimmillaan alle 8% (Tibet). Kaupungistumisaste on korkeimmillaan lähes 90% (Shanghai, Beijing), ja alimmillaan alle 25% (Tibet).

Työmarkkinoiden muutokset 

Väestölliset muutokset ovat muuttaneet Kiinan työmarkkinoita. Vuonna 2004 oli käännekohta, jonka jälkeen työvoiman tarjonta on vähentynyt, ja trendi jatkuu edelleen. Vuonna 2012 15-59 -vuotiaiden määrä alkoi laskea ja se on jatkunut niin, että vuoden 2015 lopussa heitä oli 925 miljoonaa, ja 2020 lopussa arvioidaan olevan 912 miljoonaa. Koska työllistyvien osuus pysyy jokseenkin muuttumattomana ja vuosina 2016-2020 työtä tekevä väestö pienenee, työvoiman tarjonta tulee olemaan riittämätön.

Työvoiman puute johtaa työvoimakustannusten nousuun. 1990-luvun alun jälkeen tavallisen palkkatyön ansio on kaksinkertaistunut ja viime vuosina maalta muuttaneiden siirtotyöläisten palkat ovat nousseet. Vuosina 2011-2013 siirtotyöläisten keskimääräinen vuosipalkka on noussut 12 % mikä on neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin kaupunkilaisten palkkojen nousu. Siirtotyöläisten palkat ovat edelleenkin kaupunkilaisten palkkoja alemmat ja koska työvoimasta tulee olemaan pula, siirtotyöläisten palkat tulevat nousemaan ja se tulee nostamaan työvoimakustannuksia.

Kohoavilla työvoimakustannuksilla on iso vaikutus Kiinan talouden pitkäaikaiseen kasvuun. Riittävä ja halpa työvoima on ollut Kiina kansainvälisestä kaupan tärkein tekijä ja se on ollut myös Kiinan talouden nousun ja kehityksen yksi päätekijä. Nousevat työvoimakulut vievät Kiinalta tämän edun ja sillä on merkittävä vaikutus Kiinan vientiin, mikä heikentää Kiinan taloudellista kasvua. Sen vuoksi Kiinan on löydettävä uusia keinoja mukautua väestömuutoksen työvoimamarkkinoille aiheuttamiin muutoksiin. Työvoimapula tulee esiin 2016-2020 aikana sekä maaseudulla että kaupungeissa. Maaseudulta työväestöä ei puutu määrällisesti, mutta maatalouden modernisointi tuo uusia vaatimuksia maataloustyölle ja sen tekijöille.

Eläkeläiset tarvitsevat palveluja

Vanhusten osuus väestöstä kasvaa. Vuoden 2015 lopussa yli 60-vuotiaita oli yli 220 miljoonaa, viisi vuotta myöhemmin heitä oletetaan olevan yli 250 miljoonaa. Kiinassa perhe on perinteisesti huolehtinut vanhuksistaan, mutta viimeisten vuosikymmenten aikana tilanne on muuttunut.

Yhden lapsen politiikka käynnistyi 1980-luvun alussa ja siihen aikaan perheen perustaneet alkavat tulla vanhusikään. Politiikan seurauksena heillä on vähän lapsia. Myös siirtotyöläisiksi on lähtenyt suuret määrät työikäisiä ja lapset asuvat erossa vanhemmistaan, joten yhteiskunnan tarjoamaa huolenpitoa tarvitsevien vanhusten määrä kasvaa. Myöskin vanhustenhuollon vaatimukset kasvavat, sillä samalla kun yhteiskunnan talous kehittyy, vanhusväestön palvelujen tarve kasvaa kohti yksilöidympiä palveluja. Vanhusten palvelujen tarpeen nopea kasvuu vaatii panostusta sekä yhteiskunnalta että 'vanhuspalveluteollisuudelta'.


Kaupungistumiskehitys

Vuonna 2013 Kiinan väestöstä 53,7% asui kaupungeissa, mutta vain 36 %:lla oli rekisteröity asuinpaikka kaupungissa (kaupunkilais-hukou). Kun kyseessä on laaja väestön muuttoliike, hukou-järjestelmien eroavuudet aiheuttavat kaupungistumiselle suuria ongelmia.

Kaupungistumisprosessin yksi ongelma on ollut se, että kaupunkeihin muuttaneiden maaseudun työntekijöiden on ollut vaikeaa integroitua kaupunkiyhteisöön. Nykyään pääosa Kiinan teollisuustyöntekijöistä on maaseudulta muuttaneita, ja he kärsivät eriarvoisesta hukou-järjestelmästä, eivätkä voi nauttia tavallisille kaupunkilaisille kuuluvista palveluista kuten koulutus, terveydenhuolto ja tuetut asumispalvelut. Näistä aiheutuu kaupungeissa uudenlaisia ristiriitoja ja maaseudulle jääneiden lasten, puolison ja vanhusten ongelmat tulevat päivä päivältä selvemmin esiin. Tämän vuoksi tavoitteena on kaupungistumisen nopeuttaminen siten, että kaupungeissa asuisi 60 % väestöstä ja kaupunkilais-hukou olisi 45 %:lla väestöstä. Tavoitteena olisi saada noin 100 miljoonaa maaseudulta tulijaa asettumaan kaupunkeihin.

Koska julkiset palvelut ovat kauan olleet erilaiset eri alueilla, on vaikea saattaa niitä tasa-arvoisiksi. Kaupunkien paikallishallinnot huolehtivat paikallisten hyvinvoinnista, mutta maalaisten tulo kaupunkilaisten hallintoalueille tulee kohtaamaan vastustusta ja silläkin on negatiivinen vaikutus kaupungistumiseen.


Kaikkien näiden ongelmien helpottamiseksi suunnitellaan mm. lapsipolitiikan muuttamista, eläköitymisiän yhtenäistämistä ja nostamista, eläkeläisten palvelujen lisäämistä ja hukou-järjestelmän muuttamista.


Lähteet:
Blogin pääasiallinen lähde on artikkeli, joka on julkaistu Hunanin normaaliyliopiston yhteiskuntatieteellisessä lehdessä marraskuussa 2015. 
iple.cass.cn/rkxcgjs/lw/201511/W020151126481829941771.pdf

Kaupungistumissuunnitelma 2014-2020:
politics.people.com.cn/n/2014/0317/c1001-24649809.html

Artikkelia lukiessa ihmetytti, että mistä tulee oletus, että työllisyys pysyy ennallaan. Jostain pitäisi löytää luotettavia työllisyystilastoja ja työllisyyteen liittyviä tutkimuksia.