Kiinassa julkaistiin ensimmäinen kansallinen maa-alueiden käytön suunnitelma, ja se ylettyy vuoteen 2030 asti. Suunnitelma on strateginen perussuunnitelma maa-alueen ja saarien kehittämiseksi ja suojelemiseksi. Sen antama malli tulee ohjaamaan kaikkea maankäyttöön, maaperän suojeluun ja maaperässä jo olevien vahinkojen korjaamiseen liittyvää toimintaa. Toimintaa tullaan koordinoimaan valtiotasolla. Kehitysmallissa on viisi isoa teemaa: ympäristön laatu, ekologinen asuminen, luontoekologia, vesiresurssit ja viljelymaaresurssit.
Kerron tässä suunnitelmassa kerrotuista vaikeista haasteistä ja kunnianhimoisista tavoitteista.
Suunnittelun haasteet
Vakavia haasteita maankäyttölle tuovat resurssien rajallisuus, ympäristöekologinen paine, maankäytön heikko optimointi ja laatu.Resurssien rajallisuus
Kiinan kokonaisresurssit ovat isot ja monipuoliset, mutta henkilöä kohden ne ovat pienet. Mineraalivarat ovat huonolaatuiset, alueella on paljon viljelyssä vaiheasti hyödynnettävää maata, vesi- ja maaresurssien sijainti on huono sillä rikasresussiset keskittymät ja ekologisesti herkät alueet sijaitsevat osin samoilla alueilla.Mineraalivarojen tarve kasvaa enemmän kuin niitä saadaan omasta maasta. Useiden mineraalien omavaraisuusaste on alle 50 %, joten riippuvuus tuonnista lisääntyy. Koska meneillään on uudenlainen teollistuminen, digitalisaatio, kaupungistuminen ja maanviljelyn modernisointi, resurssivaatimukset pysyvät suurina.
Resursseja käytetään laajalti. Kiinan nykyinen bruttokansantuoteeseen suhteutettu vedenkulutus on 3,3-kertainen ja energiankulutus on 2,5-kertainen maailman keskiarvoon verrattuna. Kaupunkirakentamista, teollisuus- ja kaivosalueita sekä asumiseen käytettyjä maita on paljon enemmän kuin maan tavoiteltu yläraja eikä mineraalivarojen hyödyntämistaso ei ole kovin korkea.
Tuontiresurssien käyttö tulee vaikeutumaan. Tällä hetkellä maailman talous on syvässä muutosvaiheessa ja geopoliittinen vaikutus talouteen kasvaa, sillä käynnissä on kova kilpailu globaaleista markkinoista, resursseista ja teknologiasta. Myös energiaturvallisuus, ruokaturvallisuus ja ilmastonmuutos globaaleina ongelmina ovat yhä merkittävämpiä. Tulevasuudessa on paljon epävakautta ja epävarmuutta ja Kiinan on yhä vaikeampi saada ulkomaisia energiavaroja käyttöönsä.
Ympäristön ekologinen paine kasvaa
Joillakin alueilla ympäristön laatu heikkenee koko ajan. Jokivesien laatu on niin huonoa, että seurannassa olevista lähes 9 % ei pääse edes ”erittäin huono” luokkaan. Tiheimmin asutuilla alueilla kuten Beijingissä, Tianjinissä, Hubeissa, Jangtsen suistossa, Helmijoen suistossa ja Shandongin niemimaalla ilma on vakavasti saastunut ja samaan tilanteeseen ovat päätymässä myös Liaoningin keskiosa, Chengdu ja Chongqing. Maaperän ympäristöolosuhteet eivät anna aihetta optimismiin, ja joillakin alueilla maaperän saastuminen on voimakasta, viljelymaan ympäristölaatu on huolestuttava, teollisuuden ja kaivosten jätemaiden ympäristöongelmat ovat suuret. Koko maassa maaperän laatustandardirajan ylittävä osuus oli 16,1 %, viljelymaan osalta se on 19,4 %.Ekologinen järjestemä heikkenee koko ajan. Joillakin alueilla metsät ovat tuhoutuneet, kosteikot kutistuneet, joet ja järvet kuivuneet, maa kärsii eroosiosta ja aavikoituu. Monimuotoisuus vähenee, ekologinen katastrofi on käynnissä. Eroosioaluetta on 2,95 milj. km², aavikoitunutta 1,73 milj. km² ja kivettynyttä 0,12 milj. km². Aroalueiden pinta-alasta yli kolmannes on kohtalaisesti tai vakavasti tuhoutunut, noin 44 % villieläinlajeista määrä on laskevassa trendissä. Villieläin- ja kasvilajeista 15-20 % on uhanalaisia.
Geologisia tuhoja ja niille alttiita alueita on laajalti. Geologisesta ympäristöstä 4,6 % on erittäin vaarallista ja 10,6 % vaarallista ja osalla alueista geologisen ympäristön turvallisuusriski on melko iso. Vuoristoalueilla tapahtuu maanvyörymiä, maanvajoamia sekä muta- ja kivivyörymiä ja muita geologisia tuhoja. Jokisuistoissa ja tasangoilla ja alangoilla sekä rannikon lähellä on alueita, joissa maa vajoaa ja lohkeilee. Tämä hitaasti muuttuva geologinen katastrofi kasvaa jatkuvasti.
Meren ekologiset ympäristöongelmat tulevat selvemmin esiin koko ajan. Rannikon ja meren saastuminen lisääntyy nopeasti, erityisesti suurien merenlahtien alueilla sekä isojen jokien suulla meren saastumisongelma on suuri. Meren rantaviivaa on säilynyt 37,6 %. Rannikon eroosio on vakavaa ja rannikon kosteikot kutistuvat koko ajan. Erilaiset leväkasvustot peittävät rannikkoa ja tuhon pinta-alan vuosikeskiarvo ylittää 44 000 km². Merkittävä meren saastuminen on käynnissä.
Maa-alueen käyttö ei ole optimaalista
Talous, väestö ja resurssit eivät ole jakautuneet koordinoidusti, vaan teollisuus ja työväestö on keskittynyt maan itäosiin. Resurssien rikastamisalueet ja kuluttajat ovat kaukana toisistaan. Energian ja resurssien pitkän matkan kuljetusjärjestelyt ja tuotteiden sekä työvoiman massiivinen liikkuminen, talouden liikuttelun kulut kasvattavat yhteiskunnan vakauden ja ekologisen ympäristön riskejä.Kaupungistumisen, maanviljelyn ja ekologisen ympäristön vaatimukset ovat ristiriidassa. Samalla kun rakentamisen käyttämä tila laajenee, maanviljely ja ekologinen ympäristö joutuvat paineen alle. Korkealaatuinen viljelymaa ja kaupunkialueet ovat osin samoilla alueilla, joten viljelymaan suojelupaine kasvaa, ja joudutaan tekemään vaikeita valintoja.
Jossain resurssit on ylikäytetty, jossain vajakäytöllä. Monilla alueilla, esim. Peking-Tianjin-Hubei, Jangtsen suu, Helmijoen suu, alueiden maankäyttö ylittää jo paikoitellen ympäristön kestokyvyn mutta maan keski- ja länsiosissa on paljon luonnon tarjoamia potentiaalisia alueita.
Kehittämisestä puuttuu kokonaissuunnittelu. Rannikkoalueen kehittäminen ja meren luontoresurssien säilyttäminen ovat ristiriidassa. Käytettävissä olevaa rannikon ja meren resursseja on päivä päivältä vähemmän ja kalateollisuus aiheuttaa vakavia ekologisia ympäristötuhoja.
Maankäytön laatua on heikkoa
Kaupungistumisen valtava nopeus ja heikko laatu ovat vaikea ongelma. Maan avautumisesta lähtien kaupungistuminen on ollut nopeaa, vuoden 1978 17,9 %:sta vuoden 2015 56,1 %:iin. Kaupungistuminen on tapahtunut laajille alueille eikä teollistumisen tuki ole ollut riittävää. Vuosina 2000-2015 maan kaupunkirakentamisen pinta-ala on kasvanut 113 %, mikä on paljon suurempi kuin saman aikaan tapahtunut kaupunkiväestön osuuden 59 %:n kasvu. Joidenkin kaupunkien kestokyky on heikentynyt, vettä, maata ja energiaa on liian vähän ja ympäristön saastumisongelmat ovat nousseet esiin.Teollisuustuotannon heikko laatu on verrattain yleistä. Teollinen kehitys kokonaisuudessaan on hyvin energiariippuvaista, teollisuuden synergiataso ei ole korkea, kilpailullinen voima puuttuu, tuotannon lisäarvo on pieni, teknologinen taso ja taloudellinen voitto sekä markkinoiden vaikutusvoima on selvästi alhaisempi kuin kehittyneissä maissa. Saman aikaan tuotanto on monilla alueilla homogenisoitunut ja joillakin aloilla on runsaasti ylituotantoa.
Infrastruktuurin rakentaminen on monin paikoin väärin kohdennettua. Osassa alueita infrastruktuurin rakentaminen on etuajassa joten se jää käyttämättä ja on suurta tuhlausta. Keski- ja läntisissä osissa infrastruktuurin rakentaminen on sen sijaan viivästynyt ja niistä on heikko hygieniataso, terveydenhuolto ja ympäristönsuojelu.
Kaupunkien ja maaseudun kehityserot ovat yhä suuret. 1980-luvun puolivälissä kaupunkilaisten ja maalaisten tulojen suhde oli 1.86:1 ja se on kasvanut niin että vuonna 2015 se oli 2.73:1. Myös kaupunkien ja maaseudun infrastruktuurin ja yleisten palvelujen tasojen ero on helposti nähtävissä. Vuonna 2014 maan itäosien per capita BKT:n kokonaisarvo oli keskiosaan verrattuna 1,75-kertainen, länsiosaan verrattuna 1,79-kertainen ja koillisosaan verrattuna 1,28-kertainen. Itäosassa BKT:n suhde pinta-alaan oli keskiosaan verrattuna 2,81-kertainen, länsiosaan verrattuna 18,80-kertainen ja koillisosaan verrattuna 5,34-kertainen. Monilla muilla alueilla, mm. vähemmistökansojen alueilla, rajaseuduilla ja köyhillä alueilla kehitys on jäänyt merkittävästi jälkeen. Vuoden 2015 loppuun mennessä maassa oli yhä 56,3 miljoonaa maaseudulla asuvaa ’köyhyyskortin’ omaavaa henkilöä (vuositulot henkeä kohden alle 2300 RMB).
Suunnittelun tavoitteet
Tavoitteet on asetettu kahdelle jaksolle, ensimmäisen jakso päättyy vuonna 2020, toisen kymmenen vuotta myöhemmin.
Tavoitteena on resursseja säästeliäästi käyttävä ja ympäristöystävällinen yhteiskunta, jonka kyky kestävään kehitykseen on selvästi kasvanut. Vuoteen 2020 mennessä ihmisten asuinympäristö paranee, ekologinen järjestelmä vakaantuu, elämän monimuotoisuutta suojellaan. Vuoteen 2030 mennessä luonnonvarojen kierrätys on todellisuutta, ekologinen ympäristönsuojelu on tehokasta, resurssien säästäminen ja intensiivinen käyttötaso kasvaa merkittävästi. BKT-kohtainen veden kulutuksen määrä laskee merkittävästi ja veden käytön kokonaismäärä rajoitetaan alle 700 miljardiin kuutiometriin. Viljelymaan pinta-ala säilytetään vähintään 1217 000 km²:ssä ja korkeatasoista viljelymaata kunnostetaan lisää. Vesien äärillä olevaa eroosiomaata otetaan seurantaan yli 940 000 km².
Infrastruktuuri paranee koko ajan. Vuoteen 2020 mennessä on rakennettu liikenneverkko, kaupunkien viemärisysteemi ja jätteidenkäsittely. Vedenkäyttöinfrastruktuuria kehitetään ja katastrofeilta suojelu on parantunut. Vuoteen 2030 mennessä liikenneyhteydet sekä informaatio- ja kommunikaatioinfrastruktuuri ovat yhä paremmat, kaupungin ja maaseudun veden ja tulvasuojelun mahdollisuudet ovat paremmat. Vesi-, maa-, energia- ja mineraaliresurssien tarjonta on varmistettu, katastrofeilta suojelu on edennyt ja kyky estää luonnonkatastrofit on selvästi parantunut. Moottoriteiden ja rautatieverkon tiheys on saavuttanut asteen 0,6 km/ km².
Merialueen kehittäminen ja suojelu paranee merkittävästi. Vuoteen 2020 mennessä meren taloudellisen kehityksen alue suurenee ja rannikkoalueen talous laajenee entisestään. Merituotannon kokonaisarvo Kiinan BKT:sta saavuttaa 9,5 %. Vuoteen 2030 mennessä meritalous on entistä vahvempi, meren ekologinen ympäristönlaatu on parantunut. Merialueelta saatavan tuotannon kokonaisarvo saavuttaa 14 % Kiinan BKT:sta.
Kiinan valtion aluella on 9,6 miljoonaa km² maa-alueita ja lähes 3 miljoonaa km² merialuetta. Eri osa-alueille on asetettu tavoiteet:
Tekstin lähteenä on maankäyttösuunnitelma 2016-2030:
www.gov.cn/zhengce/content/2017-02/04/content_5165309.htm
Ympäristötuhoja koskevassa osuudessa tuntui epäuskottavalta kohta "Eroosioaluetta on 2,95 milj. km², aavikoitunutta 1,73 milj. km² ja kivettynyttä 0,12 milj. km²". Tämähän tarkoittaisi lähes puolta koko maan pinta-alasta. Palaan tähän myöhemmin, jos saan hankittua asian vahvistavaa tai kumoavaa tietoa.
Muiden ympäristötuhojen osalta ympäristöministeriön raportit tukevat tietoja. Olen kirjoittanut niistä blogillani, ja on alla vuoden 2015 ympäristöraporttiin liittyvät blogitekstit.
Kiinan ympäristöraportti 2015 – ilmanlaatu
kiinastasuomeksi.blogspot.fi/2016/07/kiinan-ymparistoraportti-2015-ilmanlaatu.html
Kiinan ympäristöraportti 2015 - vesistöt
kiinastasuomeksi.blogspot.fi/2016/08/kiinan-ymparistoraportti-2015-vesistot.html
Kiinan ympäristöraportti 2015 - rannikkomeri
kiinastasuomeksi.blogspot.fi/2016/09/kiinan-ymparistoraportti-2015.html
